tiistai 2. huhtikuuta 2013

Annos tai kaksi alkoholia iltaisin - stressiä vai nautiskelua?

Jatkan vielä lyhyesti edellisen blogautuksen alkoholiteemaa, koska en saanut omaa asiakaskokemustani stressin osalta siihen luontevasti mukaan. Tällainen keskustelu käydään vastaanotolla kovin usein pienillä variaatioilla:

Nyt
Minä: Miten noi illan 1-2 viinilasia/olutta/napsua? Niitä näyttää olevan jokaisena päivänä, sattuiko se vain nyt näin vai otatko useimpina iltoina jotain?
Asiakas: Kyllä se melkein joka ilta on.
- Mikä sun fiilis on, että miksi ne on siellä?
- Se vaan tuntuu jotenkin hyvältä. Vähän nautiskelua päivän päätteeksi. Ja kyllä se rentouttaa mukavasti.
- Niin se nautiskelupuoli on ihan ok, mutta se rentoutuspuoli mua mietityttää. Meinaan, että jos se rentouttaa päivän stressistä, niin käytännössä lääkitset siinä stressiäsi. Ja ongelma on, että tuo lääke auttaa siinä hetkessä mutta heikentää samalla unen laatua ja lopulta vain lisää stressiä. Jos se on nautiskelua niin tuohan on nippanappa kohtuukäytön sisällä, joten en mä sitten siitä niin hirveän huolissani olisi. Joten tämän sanomisen jälkeen mitä luulet minkä verran siinä on sitä nautiskelua takana ja minkä verran stressiä?
- Hmm.. kyllä mä sen enemmän sellaisena fiilistelynä koen. Vaikka stressiä vähän onkin niin en mä näe, että sen takia.
- Hyvä jos noin on. Mutta aika usein on kuitenkin niin, että kun vähän tonkii niin se onkin lopulta stressin hoitoa. Ja silloin kannattaisi purkaa sitä stressiä aiheuttavaa asiaa, koska lopputulos on niin paljon parempi. Miltä susta tuntuu jos nyt vaikka heitän ajatuksen, että älä tänään ota kuitenkaan?
- No vähän sellainen, että miksi? Mutta on siinä samalla sellainen jotenkin orpo olo. Ei niin etten voisi olla ilman, mutta jotain sellaista.
- En nyt tosiaan ole aiheen asiantuntija, mutta sen verran on kokemusta että kyllä se vähän haiskahtaa muultakin kuin vain nautiskelulta.
- Jaa.. (hieman epäuskoisesti)
- Mä ehdotan nyt niin, että kun me joka tapauksessa pohdittiin äsken tuota sun työkuviota (yhtä hyvin mielialaongelmat, ihmissuhde, uni tms) ja sovittiin että menet työnohjaukseen, niin katsotaan mitä siitä irtoaa. Jos se stressi kumpuaa töistä ja saat siihen jeesiä, niin sittenhän sen näkee miten se heijastuu alkoholiin.
- OK.

Puolen vuoden päästä
Asiakas: Siitä työnohjauksesta oli muuten tosi paljon hyötyä. Enemmän kuin uskoinkaan.
Minä: Hyvä niin. 
- Ja alkoholin käyttökin on vähentynyt ihan radikaalisti ihan itsestään. Ei ole vaan tehnyt mieli. Joten kai se sitten stressin lievitystä olikin.
- Niin. Niin se vaan tosi usein on jos päivittäisestä tissuttelusta on kysymys.

Pointti
Jutun pointtihan on vanha tuttu. Stressiä lääkitään alkoholilla ja moni ei edes tiedosta sitä. Aihe on tasaisesti esillä ja hiljattain oli Jari Sarasvuon vuoro nostaa kissaa pöydälle. Itse ajattelen lähinnä niin, että jokaisen liki päivittäin alkoholia ottavan kannattaisi pohtia mistä se homma kumpuaa. Ymmärrän alkoholin nautiskelun ihan hyvin enkä halua sitä moralisoida - mutta päivittäinen käyttö kovin usein on jotain muuta kuin nautiskelua. Ja stressijuomistaan korjanneet asiakkaat hehkuvat sellaista energiaa, että aika vaikea on todeta ettei tätä selvittelyä kannattaisi tehdä - ja en suosittele asian kanssa painimista yksin. Me ihmiset olemme kovin sokeita itsellemme.

PS. Ja lienee selvää esimerkistä, että kuvasin enemmän tällaisia ongelmakäytön rajatapauksia. Toki Suomi on täynnä ihmisiä, joilla ongelma ei ole spekuloinnin asia vaan selviö. Jos joku ottaa 4 kaljaa/viinilasia illassa niin ei siinä tarvitse miettiä onko se nauttimista vai jotain ongelmallisempaa.

20 kommenttia:

  1. Erinomainen kirjoitus, Patrik! Olen joskus ihmetellyt kuinka suuri vaikutus alkoholilla on suomalaisten lihomiseen. Sekä nautiskelu että stressijuominen ovat varmaan lisääntyneet.

    Itse "hoidan" stressiäni syömällä karkkia. :-)

    VastaaPoista
  2. Millä sitä stressiä on hyväksyttävää poistaa? Mulla on rakas harrastus jonka parissa on niin ihanaa päästä vähäksi aikaa pyörittämästä koti-työ-kuvioita lainkaan. Mutta eikö itse asiassa kaikki rentoutuminen ole vain tosiasioiden pakoilua? Hölkkälenkillä juostaan ongelmia karkuun? Hevoset hetkellinen helpotus harmaaseen arkeen?

    VastaaPoista
  3. Hyväksyttävästä en tiedä mutta järjen kannalta hyvä lähtökohta varmaan olisi jos se stressinpoistaja todella vähentäisi sitä eikä lisäisi.

    Mutta vielä olennaisempaa on, että jos käytettäisiin stressin ehkäisyssä asiantuntija-apua ajoissa eikä yritetä itse tai luulla ettei asialle voi mitään. Aika usein kohtuuhelpolla asiakkaat saavat todella hyödyllistä apua kun menevät asiantuntijoille.

    VastaaPoista
  4. Patrik, mitä mieltä olet muiden ihmisten roolista muutoksessa? Tunnistan läheiseni kirjoituksestasi ja olen ollut tilanteesta jo pidempään huolissani. Nyt kun tunnistan, että kyse on stressinlievityksestä, tuntuu että olisi onttoa olla tekemättä mitään. Mutta miten se kannettu vesi ja kaivo -juttu menikään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietysti muut ihmiset voivat tukea, yhtä hyvin kuin olla neutraaleja tai esteenä muutokselle. Noin yleisesti. Mutta en kyllä raaski hirväesti antaa mitään neuvoja miten toimia kun omalla kohdalla asiakkaat tulevat itse vastaanotoille eli ovat jo varsin alttiita kuuntelemaan ulkopuolista - se, että kommenttia tulee ehkä odottamattomasta teemasta ei muuta asiaa. Eli minun ei tarvitse paljoa ympäri puhua ihmisiä eikä avata jotain "ei-mulla-mitään-ongelmaa-ole" vyyhtejä.

      Mutta kai se paras on vain ottaa rehellisesti puheeksi asia ja katsoa josko se johtaisi johonkin omaan oivallukseen. Jos ei, niin aika vähän varmaan siinä voi tehdä. Mielelläni kuulen tähän kommentteja kokeneemmilta.

      Poista
    2. Omaa kokemusta stressiin pikkuisen tissuttelusta löytyy kyllä. Tiedostin vallan hyvin että nytpä otan vähän viintä koska on hermot kireällä enkä jaksa terapoida itseäni sen enempää. Mitään kännejä en vedellyt, mutta ne pienetkin määrät ärsyttivät jotenkin absolutistikumppaniani. Alkuun kun hän huomautteli, se vain lisäsi ärsyyntymistäni ja kiristi hermojani, ja saatoin ottaa sen kolme annosta suunnittelemani kahden sijaan, koska hermot olivat entistä kireämmällä huomauttelun jälkeen.

      Sitten hän lakkasi sanomasta mitään. Hän ei kieltänyt, eikä suuttunut, eikä huomautellut, vaan oli ihan hiljaa jos join. Liian hiljaa. Huolestuneen oloinen ja ahdistunut (koko sukunsa ovat alkoholisteja). Tajusin että olen tosi itsekäs. Niinpä sitten päätin että hoidan asiat niin ettei moista stressiä tule tai jos tulee käsittelen sen jotenkin toisin, ja jatkossa otan sitten vain iloisissa merkeissä, jos otan.

      Sivusta olen seurannut sellaistakin juomista, että ilo tai stressi tai melkein mikä tahansa on ollut kyseisellä henkilöllä hyvä syy vetää sellaiset kännit että sammuu, muutaman kerran viikossa. Läheiset ilmaisivat huolensa, suosittelivat hoitoon hakeutumista, kertoivat ettei aggressiivinen käyttäytyminen kännissä tai krapulassa voi jatkua enää, ja saivat osakseen vain pään aukomista. Siihen katkesivat välit. Juokoot sitten, mutta meidänhän ei tarvitse sitä katsoa, on ihan oikeutettu ajattelutapa siinä vaiheessa.

      Samaa mieltä kuin Patrik, että sivustakatsoja ei voi tehdä mitään jos ei yksilöllä itsellään ole pienintäkään motivaatiota muuttaa mitään. Motivaationa voi toimia toisten huomioon ottaminen, oman elämänlaadun parantaminen, rahatilanne, mikä tahansa on hyvä syy lopettaa juominen. Mutta sen motivaation on löydyttävä siitä tissuttelijasta tai juoposta itsestään.

      Poista
  5. Tämä on kyllä tosi tärkeä aihe, olen iloinen että Sarasvuo toi tälle asialle menestyjän kasvot. Kyse ei ole vain syrjäytyneistä tai heikko-osaisina pidetyistä. Sarasvuon esimerkin kautta on helpompi keskustella tästä ihmisten kanssa. Väittäisin, että kaksikin lasia viiniä tai kaksi oluttölkkiä joka ilta on jo ongelma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kyllä se kaksikin joka ilta on jo pieni ongelma, enempi teoreettinen oli tuo ajatus että jos se olisi vain puhdasta nautiskelua ilman jotain patoumaa takana niin antaisin sen olla. Niin ei ole nimittäin vielä käynyt vaan aina siellä jotain muuta on ollut takana. Mutta jos se olisikin vain nautiskelua ilman mitään takana olevaa ongelmaa tai sen aiheuttamaa konkreettista ongelmaa niin kehottaisinko muutokseen? Riippuu varmaan ihan henkilön jaksamisasteesta jne.

      Kolmen annoksen kohdalla tätäkään spekulaatiota en enää kävisi vaan se jo syö miestä ja naista. Ja aika monen 1-2 viinilasia kotonahan on oikeasti 3 annosta.

      Poista
  6. Tämä ei liity mitenkään kirjoitukseesi, mutta haluaisin vain kysyä kun ravitsemustieteitä opiskelet.
    Eli pärjääkö, jos on lukenut lyhyen matikan ja kemia on 7-8 tasoa?
    Millaista opiskelu ylipäätään on ollut? Millainen on väitöskirjasi aihe?

    Kiitos, jos viitsit vastata :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 20 v on omista opiskelun aluista, joten en liene oikea vastaamaan. Mutta sanotaan niin, että varmasti pärjäät jos pääsykokeet eivät tule esteeksi. En edes tiedä millaiset pääsykokeet ovat nykyään. Opiskelukin on niin muuttunut, etten sano mitään siihen - ennen kun sai käydä vain tenttimässä ison osan kursseista.

      Väikkäri on liikunta ja ravinto painonhallinnassa. Tuollainen kivan suppea aihe :)

      Poista
  7. Se että Sarasvuo antoi ymmärtää, että alkoholismista pääsee kun ottaa itseään niskasta kiinni, ei mielestäni ollut korrektia ja viestii siitä ettei kyseinen henkilö tiedä todellisesta alkoholismista mitään. Tottakai on hienoa että lievemmistäkin alkoholiongelmista puhutaan, mutta todellisuudessa on olemassa sellaisiakin jotka ovat juomisessaan niin pitkällä että tarvitsevat lääketiedettä avuksi ihan vaan etteivät kuole vieroitusoireisiin, jotka tulevat siitä kun yksinkertaisesti ottaa itseään niskasta kiinni ja pistää myös korkin kiinni kertaheitolla. "Se on ihmisestä itsestään kiinni" on jotain, mitä tyypillinen menestyjä tyypillisesti sanoo.

    VastaaPoista
  8. Hyvä kirjoitus. Itselläni oli tuo sama tilanne noin vuonna 2005 ja se kyllä tuli tavaksi ikäänkuin huomaamatta. Oltiin nuoria insinöörejä ja päästy mukaan rankkoihin projekteihin ja niiden myötä otettiin usein lasillinen (siis varmaan useampi) joko onnistumisten myötä tahi kun tuli vastoinkäymisiä. siitä sitten lähti tapa, että kuuluu asiaan ottaa pari lasia kotona iltasellakin. Ei tullut edes ajateltua, että siinä olisi jokin ongelma, kunnes liikunnasta huolimatta alkoi kilot kertymään ja tuli mietittyä, että mikäs mättää. Jostakin päihdelinkistä tuli sitten vastaan tieto, että tämä lähestyy jo alkoholin liikakäyttöä. No omalla kohdalla aloitin tietoisen rajoittamisen ja sillä tiellä ollaan edelleen. Ehkä sitä pitäis nuorille kertoa, jotta ns. tissuttelu on yhtälailla alkoholin väärinkäyttöä (eikä sellaista hienoa eurooppalaista juomatapaa).

    VastaaPoista
  9. On muuten hienoa että järjenkäyttöä löytyy myös sieltä asiantuntijapuolelta. Join todella harvoin yhtään mitään, ja silloin kerralla saattoi mennä yksi tai kaksi annosta (siis ehkä kerran kolmeen kuukauteen).

    Minulla alkoi sitten eräänä kesänä loma, hirveää stressiä ja kiirettä oli ollut jo pitkään enkä ollut ehtinyt/jaksanut edes kavereitani tavata. Loman alussa sai "pyödän tyhjäksi" eikä ollut huolen häivääkään mistään. Sovin tapaamisen terassille ystävän kanssa. Join yhden 0,33 siiderituopillisen, istuttiin siinä pitkään ja juteltiin niitä näitä.

    Sitten kävin parin viikon kuluttua erään terveysneuvoja-"asiantuntijan" (harmi ettei tullut kysyttyä missä on saanut koulutuksensa, kenties tiukassa uskonlahkossa?) puheilla ihan muihin asioihin liittyen. Se kysäisi alkoholinkäytöstä, kuinka usein juot, milloin viimeksi joit. No, kerroin rehellisesti, mitäpä salailtavaa minulla olisi ollut. Ja se alkoi moralisoida tuota kaksi viikkoa aiemmin juotua lomanaloitus-siideriä. Sen jälkeen olin ollut kuivin suin. Olin todella hämmästynyt, ja ehkä hiukan vihainenkin. Ei tullut sitten sinne mentyä enää sen jälkeen.

    Joten kiitos ja kumarrus noista fiksuista ajatuksista että pari annosta alkoholia satunnaisesti ei ole ongelma jos sillä ei yritä hoitaa jotakin ongelmaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä alkoholin käyttö mietityttää lähinnä laihduttamisen kannalta. Itsellä tulee viikolla otettua 0-2 päivänä yleensä 1-3 olutta ja viikonloppuna sitten hieman reilummin. Periaatteessa jokainen alkoholiannos on ylimääräistä energiaa, mutta kuinka monessa annoksessa viikko tasolla menee raja että se voi katsoa ongelmaksi laihtumisen näkökulmasta?? Itse olen tälläin 135kg junttura.

      Poista
    2. Hyvä kysymys koska näinhän se on todella on, että ihan jokainen pikku kalorilisä ei kyllä painoa hetkauta ja sitten jossain menee raja jonka jälkeen alkaa tuntumaan. Sun tapauksessa paljon riippuu siitä, että mitä tuo viikonlopun reilummin sitten on mutta kyllä sen voi sanoa, että noilla käyttömäärillä veikkaan että varsin monta kiloa alkaa olemaan jo alkoholin juomisesta tulevaa.

      Eli sanoisin, että on pidemmän päälle ongelma laihtumisen kannalta. Jos ei estä kokonaan niin hidastaa merkittävästi. Joku uusi suhde alkoholiin olisi varmaan löydyttävä.

      Poista
  10. I appreciate this information. The article peaked my interest. Thanks

    VastaaPoista
  11. Wow! Such an amazing and helpful post this is. you're great buddy

    VastaaPoista
  12. I really love it. It's so good and so awesome article. I am just amazed.

    VastaaPoista
  13. A really good post, Very thankful. Write many more posts like this one.

    VastaaPoista