Hiekkalaatikon henki

Blogissa jakelen ajatuksia joita ajoittain saattaa mieleen juolahtaa ja kommenteista saatan oppia uutta. Lukijoiden toivon saavan oivalluksia jotka helpottaisivat miten syömiseen voisi suhtautua ja miten sitä voisi toteuttaa.

Minun katkeamispisteeni syömisessä

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Virheet on tehtävä itse

Sille nyt ei voi mitään, että aika usein olen puhumassa asiakkaille siitä että syömisessä kannattaisi ottaa vähän rennommin, syödä voisi vapautuneemmin, laihduttaa kannattaisi vähän hitaammin ja lukemattomilla muillakin tavoin syömistä voisi vähän löysätä. Useimmiten asiakas saakin tästä kiinni, koska hänen kokemushistoriastaan löytyy merkkejä

- joko siitä, että se löystäminen on itse asiassa joskus toiminut
- tai siitä, että se tiukka syömisote ei ole vuosikausiin toiminut ja on vain pakko kokeilla jotain muuta

Kun kokemus puuttuu
Ongelma on jos kumpaakaan noista ei löydy, mutta tiukasta syömisotteesta on jo saatu ne ensimmäiset hyvät alkukokemukset - jotka siis melkein aina alussa tulevatkin hiipuakseen hiljalleen tasolle, jossa tiukka ote ei toimi enää lainkaan eikä koskaan. Tyyppiesimerkkinä tästä toimimisen hiipumisesta se Painonvartijoissa 7 kertaa laihduttanut tai kuudetta karkkilakkoaan vetävä, joka muistelee haikaillen ensimmäisten onnistumisten perään ja ihmettelee, että kyllä tämä laihduttaminen nyt vanhempana vaan on vaikeampaa.

Mutta kun asiakkaana on vaikkapa 17 v nainen, joka aloitti laihduttamisen 4 kk sitten karkkilakolla ja syömällä 1100 kcal ja on laihtunutkin - joka uskoo painonsa nousseen nimenomaan rennosti ottamalla ja kokemushistoriaa toimivuuden hiipumisesta ei ole. Tosiasia on, että asiakastyössäkään en aina pysty vakuuttamaan asiakasta kokeilemaan järkevämpää muutosta vaan hänen on ihan itse todettava tulevien vuosien aikana, ettei painonhallinta tiukalla syömisotteella oikein kannata. Ja jos tullaan asiakastyöstä yleisemmän viestinnän tasolle, niin parilla one-linerilla ei käännetä kenenkään päätä.Tuntuu siltä, että jotkut virheet on aina tehtävä itse.

Tottakai minä yritän. Voin vyöryttää aiempia vertaisesimerkkejä, tyypillisiä asiakasjatkumoita, latoa tutkimustietoa, vedota auktoriteettiin, vedota esikuviin, kaivella nykyisen oleminen ongelmakohtia jne... Mutta jos asiakkaan oma kokemus on, että rennosti syömällä tässä on lihottu ja nyt tiukka ote toimii niin kaikki puheeni on todennäköisesti sanahelinää. Oma kokemus ratkaisee.

Mitä tehdä jos suunta ei vain käänny parempaan?
Mitä sitten tehdä tässä tilanteessa? Oma taktiikkani on yleensä koettaa vakuuttaa nykyisen toimintavan heikkouksista, mutta samalla olen realisti että tietyillä lähtökohdilla asiakas ei ehkä innostu teemoistani. Siksi kakkosstrategiani on hyväksyä se, että asiakas jatkaa valitsemallaan tiellä mutta luoda hänelle varoitusmerkkejä jatkoon, jotta hän tilanteen muuttuessa mahdollisimman aikaisin tunnistaisi olevansa väärällä tiellä. Esimerkin 17 v naiselle ne ovat esimerkiksi:

- "okei, mutta jos sulla alkaa se karkkilakko yhtäkkiä rakoilemaan tai sulle alkaa tulemaan ahmimiskohtauksia niin ne ei ole sitte mitään huonoa säkää tai itsekurin puutetta. Se on vain selvä signaali, että tämä sun kuvio on menossa oletettuun suuntaan eteenpäin ja pitää herätä siihen.
- "se on hyvä jos sulla ei vielä ole sellaista kokemusta, että mikä sosiaalinen puoli olis kärsinyt mutta siinä vaiheessa kun sä huomaat että alat laistaa menoja ja tapahtumia kaverien kanssa kun ne liittyy syömiseen niin tiedät olevasi jo pahasti hakoteillä"
- ".. hyvä ettet sellaista vielä tunnista mutta jos nyt alkaa käymään niin, että huomaat reknaavasi syömistä siten että liikkumattomina päivinä et oikein uskalla syödä samalla lailla kuin liikuntapäivinä niin tiedät että nyt syömisajatus alkaa jumittamaan pahanlaisesti"
- "..mutta jos sitä palelua, "kevytpäisyyttä" tai huimauksia alkaa tulemaan niin kyllä sä sitten meet pahasti alikierroksilla vaikket jaksamisessa mitään huomaiskaan."
- "siinä vaiheessa kun kuukautiset ei enää pyörikään, niin voihan sitä ajatella että se on vaan treenistä johtuvaa, stressiä tai muuta mutta tällä näkymällä se todennäköisin syy kuitenkin on että kroppas ei oikein tykkää siitä mitä teet ja olisi aika vaihtaa taktiikkaa"


Ja sitten toisenlaiselle asiakkaalle toisenlaisia varoitusmerkkejä. Kuitenkin ajatuksena on, että jos asiakas uskoo valitsemaansa taktiikkaan niin lähdetään siihen mukaan. Kaikkeahan voi kokeilla ja onnistujia löytyy monilla tavoilla - mutta pidetään vaan selkeät signaalit siitä milloin saletisti homma ei toimi eikä sitä kannata enää yrittää saada toimimaan. Kun tämä käy, pitää tehdä jotain muuta.

Virheistä pitäisi oppia
Vaikka kovasti monenlaiset terveystoimijat yrittävät -ja pitääkin yrittää - etukäteen suojella vaikeuksilta niin kai se lopulta on luontevaa ajatella, että aika monen pitää tehdä omat virheet joista oppia. Hieman edelliseenkin blogautukseen viitaten syömisen ylilyönnit yksilötasollakin taitaa olla osa asia, josta ei ikinä päästä eroon. Joten yhtä tärkeää kuin ehkäistä ylilyöntejä syömisessä on minusta luoda selvät merkit milloin se ylilyönti on tapahtunut niin sieltä pääsee takaisinkin ennenkuin isompaa ongelmaa pääsee muodostumaan.

Niin ja tämänkin blogautuksen tarkoitus oli tietysti ehkäistä niitä virheitä :)


Syömisessä virheet ja ylilyönnit on keskeinen osa oppimista

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Ylilyönnistä seuraavaan - kyllä ne ohi menee


Syömistrendien ylilyönneistä koomisin on..



Hiljattain eräs toinen ravitsemusbloggaaja harmitteli kuinka sekaisin julkisen keskustelun syömispaketti tällä hetkellä on ja ihmiset ahdistuvat ruokavalion hiilihydraateista aivan suhteettomasti. Tällaisen pitkän työuran (vitsivitsi..) tehneenä vastasin perspektiivillä, että kyllä nämä ohi menee.

90-luvun muistikuvani

Ja tarkoitus ei ollut vain kannustaa vaan oma kokemus on, että kaikki isommat ruokailmiöt tuntuu menevän ylilyönnin kautta kohti jonkinlaista järkeistymistä - ja en liikaa viitsi huolestua noista ylilyönneistä kun ohi ne kuitenkin menee. Ylilyöntejä on maailman sivu, mutta omat muistikuvani alkavat opiskeluajalta, jolloin ylilyönnit tuntuivat olevan suurimmillaan urheilu-kuntosalikuvioissa, joissa oli kaikenmaailman nippelihiomista ja lisäravinteilla oli suhteettoman suuri osa keskustelussa. Sitten se alkoi jotenkin järkeistymään ja on nykyään varsin hyvällä tolalla - toki yhä hiotaan nippeleitä, mutta nykyään ne eivät paljoa enää peitä isoja linjauksia kuten aiemmin. Tätä ylilyöntiä ajoi varmaan aika moni asia, mutta ihan pienessä roolissa eivät  olleet ravintolisämarkkinoijat.

Aika samaan aikaan oli ylilyöntiä funktionaalisten elintarvikkeiden sektorilla. Tätä ajoivat myös kaupalliset intressit. Nykyään on enää edes vaikea muistella sitä hypeä, joka oli ilmassa vuosina 1995-1998 tai joskus silloin kun Benecolin piti valloittaa maailma ja teknologisten elintarvikkeiden olla uusia lääkkeitä ja rahakoneita. Rahoitussektorilla oli muutama tuttu, jotka kovin latasivat isoja odotuksia näihin ja minun oli välillä vaikea ymmärtää miten tämä voi olla niin iso juttu - siis kun lääke laitetaan margariiniin ja mitä muita siellä olikaan. Ilmiö kuoli varmaan osin lukemattomiin funktionaalinen elintarvike -tittelin koviin tutkimusvaatimuksiin, "muka-funktionaalisiin" jäljittelijöihin mutta vielä enemmän realisaatioon, ettei mikään yksittäinen ruoka-aine kovin ihmeitä tee vaikka sitä miten tuunaisi. Ja tuunaamaatomilla ruuilla pääsee yhtä pitkälle tai pitemmälle. Tämä ilmiökin rauhoittui vaikka järkiintymisestä en ole varma - nykyinen mallihan on tuunata elintarviketta jotenkin (yleensä jotain pöpöä lisäämällä) ja sitten vain mielikuvamarkkinoida se fiksuksi tuotteeksi. Säästyy näppärästi koko tutkimusvaihe siitä onko mitään todellista hyötyä olemassa.

90-luvulla loppuspurtin otti myös vähärasvaisuuden ylilyönti. Toki sitä ennenkin vähärasvaisuutta oli ylikorostettu, mutta kun markkinoille alkoi yhtäkkiä tulvia ultravähärasvaisia tuotteita niin vähärasvaisuuden toteutus oli todella helppo vetää täysin yli. Kuten olen aiemminkin blogissani todennut, niin tuskin kukaan ravitsemustoimijoista oli ihastunut yhä vähärasvaisempiin margariineihin, 3 %:een fetajuustoon tai tikkarin mainostamiseen vähärasvaisena. Eli taas kerran kaupalliset intressit hyväksikäyttivät olemassaolevaa trendiä ja vetivät sen yli.

Uusi vuosituhat

Tuorein ylilyönti ei taida olla epäselvä kenellekään - vähähiilihydraattisuudestahan se alkunsa toki sai mutta siihen yhdistyi muitakin teemoja. Vähähiilihydraattisuus oli vuosikymmenen ajan muhinut suuntaus (juu ja toki se on ikiaikainen ruokavalio mutta sen nykyinen muhiminen), joka pamahti silmille nopeasti kriittisen massan ylittyessä mediassa-  ja media poltti sen myös loppuun niin nopeasti että luulen että sana karppaus lööpissä alkaa olemaan varmaan jo enemmän turn-off kuin myyntivaltti (iltapäivälehdissä toki tietävät onko näin mutta siltä tuntuu..). Mutta ilmiö sai lisävoimaa kun vähähiilihydraattisuus yhdistyi luontevaksi osaksi luonnollisuuden buumia, jossa myöskään ei ylilyönneiltä ei ole täysin vältytty vaikka minusta aika maltillinen onkin. Superfood taas oli oma hypensä, joka sopi nätisti luonnollisuusbuumin - ylilyöntiä siinäkin nätisti alussa mutta tällä hetkellä sekin lienee enimmäkseen järkiintynyt tasolle, jossa ne nähdään vain fiksuina ruokina muiden joukossa eikä minään ihmelääkkeinä. Nämä ilmiöt olivat alunperin ihan kansalaistasolta lähtöisin, mutta yli ne menivät kun kaikki mediat päättivät käsitellä niitä samaan aikaan ja otsikoiden revittely pääsi vauhtiin. Mutta median lisäksi muilla kaupallisilla intresseillä oli näissäkin oma roolinsa - superfoodissa se oli ilmiön alkumetreillä ja vähähiilihydraattisuudessa tuotteet ovat yrittäneet tulla perässä. Eli taas kaupalliset intressit vetivät asian yli sen mikä olisi järkevää.

Hyvät jutut, jotka muut vie liian pitkälle

Kun puhun ylilyönneistä niin en tarkoita, että ilmiöt niiden pohjalla ovat huonoja. Päinvastoin, usein niiden sisällä on ihan asiallisen muutoksen siemen - mutta niiden ympärillä on vain niin paljon nöyhtää, että se ydin ei helpolla laajemmille massoille näy. Toimivia ravintolisiä on, elintarvikkeita voi tuunata terveyttä edistäviksi, vähärasvaisia tuotteita voi kannattaa vähän valitakin, hiilihydraattien vähentäminen on yksi tapa syödä hyvin, "luonnollisessa" elintarviketuotannossa on paljon hyvää ajatusta mukana, superfoodien mukana monet fiksut arkisetkin tuotteet (kuten pähkinät) ovat saaneet nostetta jne... Jotenkin vain toivoisi, että tähän hyvän syömisen monimuotoisuuden ytimeen päästäisiin yhä nopeammin kiinni ja sekoittava röyhelö siivotaan yhä nopeammin pois ilman että pitää sekoittaa puoli valtakuntaa. Se toki edellyttäisi, että ilmiöitä ei ajettaisi eteenpäin kärkistyksillä/populismilla ja kaupalliset intressit pitäisivät näppinsä irti. Täyttä utopiaa siis.

Olen siis varma, että mikä tahansa tuleva buumi tulee olemaankaan niin ylilyönnin kautta sekin menee. Moni sitä yrittää rauhoitella tuskin siinä onnistuen. Pari vuotta vauhkotaan ja sitten tullaan johonkin melko järkevään yleisilmapiiriin - sinä aikana buumi on tehnyt varmaan jotain hyvää, mutta ylilyönnit myös turhaa pahaa. Tietysti jos orientoidumme etukäteen, että näin siinä seuraavassakin buumissa käy niin ehkä siltä ylilyönniltä vältytään. Itse haluaisin, että syöminen kokonaisuudessaan otettaisiin vähemmän vakavasti, jolloin olisi helpompi naureskella näille asioille ja niille kerroille kun on itsekin sotkeutunut ylilyönteihin. Se ei olisi mitenkään pois hyvän syömisen tavoittelusta, mutta voisi samalla ehkäistä ongelmia.

Mutta minua kiinnostaa oikeastaan eniten mitä ylilyöntejä teille lukijoille tulee mieleen? Ja ovatko ylilyönnit mielestänne osa luonnollista kasvuprosessia? Miten valmistaa ihmisiä ottamaan seuraava ylilyönti rauhallisemmin?

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Vuosi blogia ja kiitos

Olen pitänyt blogia nyt vuoden verran. Se on siinä mielessä olennaista, että alunperin blogi oli minulle vuoden mittainen kokeilu. Paitsi, että minusta oli kiva kirjoitella niin päätin kuitenkin että jos väsy iskisi jossain vaiheessa niin koetan kuitenkin kirjoitella tasaisesti ja vuoden päästä miettiä mitä tällä oikein teen. No väsy ei iskenyt, itse asiassa kirjoitettujen juttujen lisäksi valmiita juttuja on kymmeniä mutta niiden momentti fiilikseni osalta meni vain ohi. Ehkä joskus sitten. Juttuaihioita on lisäksi paljon.

Pääasia on kuitenkin se, että olen tykännyt kirjoittaa ja kommentoijat ovat pitäneet yllä mukavaa fiilistä blogissa. Olen myös aika kiintynyt mahdollisuuteen tehdä pikku galluppeja. Näin ollen blogi jatkuu ja ei sitä ole tarvinnut sen kummemmin pohtiakaan.

Kirjoitinkin tämän pikkujutun vain siksi, että haluan kiittää kaikkia blogiini osallistuneita ja toivon jatkossakin kaikille mukavia hetkiä syömisasioiden parissa. Netissä tai IRL.

PS. Kirjoitin juuri blogautuksen joka mun piti laittaa.. Mutta kiitos muistui mieleen ja pidän tämän ensin esillä ja huomenna sitten vasta tämä varsinainen blogautus...

torstai 5. huhtikuuta 2012

Rasvaimu - ojasta allikkoonko?

Elämme siinä mielessä suht terveessä yhteiskunnassa, että näppituntumani mukaan aniharva uskoo rasvaimulla saatavan mitään kummempia terveydellisiä hyötyjä - ja ylipäätään koko aihe on varsin vähän esillä. Mutta koska teema on vähän esillä niin voisipa tästä sanoa muutaman sanasen, kun aihetta on hiukka joutunut pläräämään vaikkei minusta mitään rasvaimun asiantuntijaa saakaan.

Jujunahan terveydessä tietty olisi, että kun rasvakudosta kehosta lähtee niin sehän on sitten hyvä juttu - ja onneksi tällaisia juttuja osuu silmiin vain harvoin. Ja lyhyellä aikavälillä (alle 1 v) varmaan kaikki voi näyttääkin kohtuuhyvältä myös terveydessä vaikkei tätäkään kyllä aina edes nähdä. Mutta jos jokin painonhallintamaailmassa näyttää aika selvältä on sellainen yleislinjaus, että melkein kaikki mikä on lyhyellä aikavälillä helppoa tai nopeaa on pitkällä aikavälillä huono homma. Ja kun rasvaimun pitkäaikaisvaikutuksia katsotaan tutkimuksissa niin voisi sanoa, että tämän huonommin se ei varmaan enää voisi mennä terveyden kannalta.

Vai miltä kuulostaa seuraava yhteenveto uusimmassa aihepiirin tutkimuksessa: "Following suction lipectomy, body fat was restored and redistributed from the thigh to the abdomen". Eli imetty rasva palautuu vuoden aikana, mutta suhteessa enemmän vatsan alueelle - ei varmaan mikään toivottu tulos esteettisesti saati terveydellisesti. Ja suolaa haavoihin tulee havainnosta, että vatsan seudulle pakkautuva rasva tuppaa sijoittumaan nimenomaan terveydelle haitalliseen viskeraalirasvaan eikä ihonalaiseen rasvakudokseen.

No niin, äskeinen oli se synkempi visio. Valoisammassa vaihtoehdossa rasvakudos ei palaudukaan imun jälkeen ja useiden rasvakilojen poisto rasvaimulla säilyy useita vuosia - huomattavasti toivotumpi tulos esteettisesti, mutta silloinkaan terveydellistä hyötyä ei havaita. Mikä ei tietysti ole siinä mielessä yllättävää, että imetty rasvakudos on ihonalaista rasvaa, jolla ei ylipäätään terveydellistä haittaa paljoakaan ole.

Eli rasvaimu ei ole mikään terveydellinen toimenpide eikä oikein laihduttavakaan. Ja minusta on tyylikästä kuinka tämä linjaus näkyy selvästi melkein aina kun aiheesta näkee juttuja!


Rasvaimu

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Huipputeknologiaa syömisen hallintaan

Uusi teknologiaratkaisu syömisen tueksi on pilottivaiheissaan päässyt jo aika pitkälle ilman median huomiota - nyt on aika nostaa tämä esiin. Suomalainen Foodcollar Oy on kehitellyt ratkaisua, jossa ruokiin lisättyjä merkattuja isotooppiyhdisteitä käytetään syömisen määrän arviointiin ja tätä kautta päästään erilaisiin käytännön sovelluksiin jotka varmasti herättävät kiinnostusta syömistietoisten parissa. Annetaan yhtiön tutkimuspäällikön Arvo Taleen vastailla tarkemmin mistä on kyse:

Eli mistä konseptissanne on oikein kysymys?
Biolääketieteen tutkimuksissahan on jo pitkään käytetty erilaisia isotooppeja merkkiaineina ja vasta nyt langattoman informaatioteknologian kehittymisen myötä alamme päästä sovellustasolle. Meidän tuotteemme ydinkonsepti on kaulapanta, joka tunnistaa ruuan merkki-isotoopin syötäessä ja tästä tiedosta voidaan sitten soveltaa monenlaisia toimintoja. Ensisovelluksessa käyttämämme isotoopin pitoisuus on suhteessa ruuan energiamäärään, jolloin pystytään tarkkaan kalorilaskentaan. Lopputuote on painonhallintasovellus, jossa kaulalla oleva panta mittaa päivän energiansaantia ja päivän syömistavoitteen lähestyessä panta kiristyy ja vaikeuttaa lisäsyömistä. 
Tuntuuko, että ajan henki on tuotteillenne nyt sopiva?
Ilman muuta. Tämä on uusinta uutta teknologiaa ja se kannattaa ottaa käyttöön kun teknologiainframme sen mahdollistaa. Laajentumassa olevat 4g yhteydet myös mahdollistavat huikeat sovellusmahdollisuudet reaaliaikaisessa syömisohjauksessa. 
Tarkoitin ehkä enemmän näitä trendejä mitkä ovat vallalla. Hyvinvointi, luonnollisuus jne..
No ne myös tukee konseptia. Hyvinvointi on nyt ykkösjuttu ja ihmiset kaipaa apua siihen. Insinöörimme ovat tarkastelleet tätä syömiskenttää ja havainneet, että kyse on lopulta yksinkertaisesta asiasta: pitää vaan tietää tismalleen mitä ja paljonko syödään niin loppu hoituu itsestään. Tuotteemme on tähän modernein ja helppokäyttöisin olemassaoleva työkalu.
Mutta ruuassa pitäisi siis olla näitä isotooppeja? Miten ihmiset siihen suhtautuvat?
Ainahan niitä säikkyjä ja vastustajia on, mutta luulen valtaosan ymmärtävän että nämä on täysin vaarattomia radioaktiivisia aineita. Ja vaikkei olisikaan, niin kokonaisterveyden kannalta tässä on niin paljon hyötyjä, että kerrankin elämänsä aikana röntgenissä käyneellä riskit on jo suuremmat. Munakasta ei voi tehdä särkemättä kananmunia ja niin eespäin. Todellinen haaste ei ole ihmisten mielipide vaan itse merkkiaineen saaminen laaja-alaisesti ruokavalikoimiin.
Niin, miten se merkki-isotoopin saaminen ruokiin sitten onnistuu?
Aluksi olemme liikkeellä vain joidenkin valmistajien kanssa, jolloin he saavat lisäarvoa siitä että meidän isotooppejamme on vain heidän tuotteissaan ja tuotteissa näkyy siitä merkkinä Loistoruokaa -symboli. Luomutuotteet ovat seuraava fokuksemme, sillä mielestämme tuo nouseva hyvinvointitrendi on hyvin linjassa meidän hyvinvointiajatuksemme kanssa. Mutta ilman muuta pidemmällä aikavälillä tavoite on saada merkkiaineet kattamaan koko elintarvikeketju kotimaassa - siinä vaiheessa pimeän ruuan tuonti idästä ja Ruotsista on taas sitten uusi ongelma mutta taklataan nyt asia kerrallaan.
Minkälaisia jatkosuunnitelmia teillä on?
Ajatushan on, että yksi merkkiaine on aina yhden ravitsemusominaisuuden kuvaaja. Tulevaisuutta on useampien isotooppien lisääminen ruokiin, jolloin saamme tarpeellista lisäinfoa. Ihannetapauksessa saamme hiljalleen lisättyä ruokiin kaikki haluamamme 40-50 erilaista isotooppia, jolloin pääsemme jo vitamiini-mineraalitason saantiin kiinni ja muihinkin syömisen pienempiin palikoihin. Sitten oikeasti ollaan hyvinvoinnin alkulähteillä!!
Tuotekehitysputkessa olevia sovelluksia ovat tietysti ravinnon laadun seurannan työkalut mutta myös erilaiset syömisen etätarkkailun mobiilisovellukset , joissa esimerkiksi vanhemmat voivat seurata lastensa syömistä reaaliajassa vaikkapa työpaikalta ja varmistua ettei kioskilla käydä silloin kun ei pitäisi - kiireiset vanhemmat voivat myös asettaa lasten kaulapannan kiristymään automaattisesti esimerkiksi  kioskien ja pikaruokaloiden paikkatiedon mukaan tai havaitessaan heikkolaatuista ravintoa. Tai se voi herjata tai kehua lapsen syömistä asetuksista riippuen.
Minkalaisiin vaikeuksiin olette varautuneet tällaisen uudenlaisen palvelun vastaanotossa?
Ydinkysymys tulee varmasti olemaan kuinka tyylikkäitä kaulapantoja pystymme luomaan eri kuluttajaryhmiin. Aikuisten ja lasten tyylikkäät peruspannat ovat valmiita ja juhlavammat mustankullatut versiot ovat myös loppusuoralla. Seuraavaksi siirrymme pienempiin kohderyhmiin: punkkareille piikkipantoja jne.. Haaste on iso, mutta teolliset muotoilijamme ovat kuitenkin yllättäneet minut kerta kerran jälkeen, joten olen tältäkin osin melko luottavainen. Muita riskejä en juuri näe.
Kiitos haastattelusta Arvo! Onko teillä muuta sanottavaa blogini lukijoille?
Jep. Ensimmäiset kuluttajatuotteet ovat markkinoilla parin kuukauden päästä. Pilottikäyttäjämme ovat suorastaan säteilleet uutta olemusta laitekokeilun myötä ja haluamme levittää samaa ilosanomaa laajemmallekin. 


No niin. Ja laitetaanko tilauksia vetämään?