maanantai 1. lokakuuta 2012

10 syytä nähdä kohtuuden rajat rasvaohjeissa


Mielipiteeni rasvasta

Lauantaina oli hetki kun ei naurattanut - ja tiedän, ettei naurattanut montaa muutakaan ravitsemustoimijaa. Mielestäni Suomen laadukkaimmassa terveyslehdessä Hyvä Terveys on juttu "10 syytä vähentää kovaa rasvaa", jota lukiessa tuntui kuin olisi mennyt aikakoneella pari vuosikymmentä taaksepäin pahimman rasvakammon aikaan. Veikkaan (muoks. 2.10: on selvinnyt että näinpä tässä on käynyt) jutun teossa kommunikaatiohäiriötä toimittajan ja asiantuntijoiden välillä (en itsekään aina ehdi haastatteluja tarkastella), mutta se on lopulta epäoleellista - juttu on mikä on. On hieman epäreilua ottaa yksi juttu näin hampaisiin, mutta vielä ongelmallisempana pidän sitä jos tämä menee läpi lukijakuntaan - joten se on hampaissa.

Ongelmat
Sävy oli kaikenkaikkiaan "mitä vähemmän rasvaa sen parempi" ja virheellisesti tekstissä väitettiin rasvan saantisuosituksen olevan enintään 30 % energiasta - oikeasti suositushaitari on 25-35 E% eli törkeästi liian vähärasvaista ruokavaliota nimenomaan varotaan. Virheitä oli kyllä muitakin, mutta pahinta oli kaikkinainen rasvan ja etenkin maitorasvan minimoinnin ihannointi. Kuin haudasta nousi esiin alle 10 % rasvaa sisältävien juustojen suosittelu ja hövelisti todettiin, että muutaman kerran viikossa voi nautiskella 17 % juustolla ja kerran pari kuussa jopa ihan täysrasvaisilla. Siis jo sinällään kevyttuote eli 17 % rasvaa sisältävä juusto on liian rasvainen arkikäyttöön! Kevytjäätelö oli se paras jäätelövalinta ja margariinin  käyttö paistamisessa oli suositeltavaa, koska "öljyä menee niin helposti liikaa" ja öljyhän on - taivas varjelkoon - 100 % rasvaa!! Ihan suoraan todetaan myös, että ruuan maku ei ole niin tärkeää kuin terveys. Muitakin herkkupaloja löytyy.

Miksi välittää yhdestä artikkelista?
Huonoille lehtijutuille voi yleensä nauraa, nyt en siihen pystynyt sillä kyseinen lehti on Duodecimin julkaisema, sen levikki lääkäreille lienee runsas ja sillä on muutoinkin puolivirallisen terveyslehden mielikuva - isomman statuksen myötä seuraa isompi vastuu. Artikkelista jollekin voi todella jäädä mielikuva, että tämä on nykyinen virallinen ravitsemuslinjaus suosituksia myöten. No onko se? Ainakaan rasvan määräsuosituksen kanssa ei ollut, mutta iso osa harmin kohteista on tulkinnanvaraisia, sillä suositukset ottavat kantaa vain vähärasvaisten tuotteiden valintaan mutta ei siihen kuinka vähärasvaista sen pitää olla. Normaalia vähärasvaisempi? Kaikkein vähärasvaisin? Ainakin suositukset sallivat alle 20 % juustot arkikäyttöön, joten siinä voi sanoa olleen ylilyöntiä ja jutussa puhutaan vain rasvattomasta maidosta vaikka suosituksille kelpaa 1 %:kin.

Melkein kymmenen teesiä
Kun suosituksista saa vain osin selkänojaa sille, ettei virallisestikaan syömisen ihan näin tiukkaa tarvitse olla, niin jospa lehtijutun tapaan 10:ssä teesissä kerron mikä jutussa nyppii.

1) Vain rasvaan tuijottaminen. Okei, väestön kolesterolitasot ovat nousussa, siihen halutaan reagoida ja siitä tämäkin juttu kumpuaa. Tämä on asiallista ja tyydyttyneen rasvan osittainen korvautuminen tyydyttymättömillä on osa ratkaisua. Mutta kohonneen kolesterolin hoitomallin esittäminen vain tyydyttyneen rasvan välttämisenä ja sen vetämisenä aivan äärimmilleen on täysin yksisilmäistä. Miksi ihmeessä pitäisi vetää rasvan välttäminen äärimmilleen kun sama tai oikeastaan kokonaisterveyden kannalta paljon parempi tulos saadaan helpoilla pikku muutoksilla rasvassa ja keskittymällä samalla kasviksiin, ateriarytmeihin ja lukuisiin muihin syömisen osa-alueisiin (jotka on suomalaisilla pielessä). Painovaikutusten kautta ja itsenäisten vaikutusten kautta tällaisesta monipuolisesta tuunaamisesta saadaan sama/parempi tulos ilman, että missään tarvitsee mennä äärimmilleen ja tehdä syömisestä tylsää ja hankalaa.

2) Maun kärsiminen terveyden ehdoilla, eieiei.. Ettei joku ymmärrä väärin, niin vähärasvaiset kevyttuotteet eivät ole lainkaan välttämättömiä. Hyvän ruokavalion saa koostettua ilman niitäkin kun tietää mitä tekee ja monella tasolla syöminen on laadukasta. Mutta isommalle osalle ne myös ovat osa terveellisempää syömistä, koska syömispaketti ei muutoin olekaan ihan niin hyvä ja syömistä ei ihan niin viitsitä miettiä. Minusta kevyttuotteita kannattaa valita osata hyvää syömistä, mutta maun puitteissa. Ruokavalion maukkauden kärsiminen ja paremman makuisen ruuan haikailu on hyvinvoinnin heikentymistä (ja myös epätodennäköisesti pysyvä muutos) ja niin pitkälle ei kannata mennä - kun löytyy hyvänmakuinen vähärasvainen sitä kannattaa valita, jos ei löydy niin ei kannata. Maku voi muuttua myös ajan kanssa pienien valintojen kautta vähärasvaisempaan suuntaan, mutta sitä ei kannata liikaa pakottaa. Käytännön työssä tämä näyttää riittävän vallan mainiosti suosituksen mukaisiin rasvasaanteihin pääsemiseen.

3) Öljyn pelko. Suomalaiset ovat vasta viime vuosina tulleet kerta- ja monityydyttymättömien rasvojen saannissa suosituksen alarajan yli - vielä 10 v sitten monityydyttymättömiä saimme liian vähän ja kertatyydyttymättömät pyörivät suosituksen alarajalla. Öljypelkoiset ohjeet ovat isku päin kasvoja tälle kehitykselle.

4) Lopputuloksena helposti liian vähärasvainen ruokavalio. Lehtijutun ohjeet ovat juuri sellaisia, joiden seurauksena vastaanottotyössä saa sitten palautella ihmisiä pois  liian vähärasvaisesta ruokavaliosta ja yrittää saada heitä käyttämään öljyjä, pähkinöitä jne. edes sen verran kuin niitä minimissään olisi syytä olla. Ja jos joku yhä luulee, ettei liian vähärasvaiseen ruokavalioon (alle suositusten 25E%) pääse helposti niin ehdotan  pientä tutustumista vaikkapa laihduttajien syömisiin.

4) Margariini öljyä parempi? Margariinin suosiminen öljyn kustannuksella on hyvin epäilyttävää, sillä öljyt ovat näistä kahdesta rasvahppokoostumukseltaan tyydyttymättömpiä ja margariinit ovat yksi keskeisimpiä tyydyttyneen rasvan lähteitämme. Minusta ei saa margariinin kauhistelijaa millään vaan se on minusta hyvä valinta - mutta jos vertaa öljyyn niin eihän sillä ole mitään jakoa terveyden osalta. Meille olisi todennäköisesti myös parempi jos leivänkin oppimisimme etelä-eurooppalaiseen tyyliin dippaamaan öljyyn.

5) Terveys vai hyvinvointi? Halutaanko syömisestä terveyttä vai hyvinvointia, jonka osa terveys on. Itse kannatan hyvinvointia. Terveys on tärkeä, mutta minun mielessäni maku ja sosiaalinen joustavuus ovat yhtä tärkeitä jos haluamme hyvinvointia ja ylipäätään pysyviä ruokailutottumusten muutoksia. Hyvä maku, joustavuus ja terveys ovat melko helpostikin ihan yhteensovitettavia asioita syömisessä - mutta ei tuollaisilla linjauksilla.

6)  Ravitsemustoimijat (tai ainakin minä ja moni tuntemani) yrittävät yhä pyristellä irti ahdistavista ja tiukista mielikuvista, joita menneiden vuosikymmenien aikana ammattikunnallemme on syntynyt. Enkä syytä menneitä toimijoita, silloin elettiin sen tutkimustiedon valossa ja olisin itsekin varmaan toteuttanut yltiötiukkaa rasvalinjaa - ja itse asiassa 90-luvun lopulla työni alkuvuosina toteutinkin, mutta onneksi ei päässyt juurtumaan selkäytimeen ja oli helppo vaihtaa ajatusmallia. Ainakaan minun tuntemistani ravitsemustieteilijöistä ja -terapeuteista kukaan ei edusta artikkelin kuvaamaa ajattelua rasvan käytöstä. Emme tarvitse lisävaikeuksia kun vanhasta mielikuvasta on muutenkin hankala päästä irti. Luotan ettemme todellakaan ole pääsääntöisesti näin nihkeitä ja siksipä gallupissa erottelin ammattikuntamme vastaamaan.

7) Vähemmän juttuja ravitsemuksesta medioissa. Ja ne sitten hyviä ja avarakatseisia eikä mitään syömisen Top10 -listoja tai muuta "myyvää" mutta hyödytöntä paremmalle syömiselle. Helpottaisi kummasti tätä syömisen "ristiriitaisuutta" ja yleistä ahdistusta. Jos hyvää asiaa ei ole niin ei aleta sitä väkisin vääntämään vain koska ihmiset tykkää lukea ravintojuttuja. Siksipä tämänkin blogautuksen Top 10 jääkin 7:ään.

*******************************************************************************

Rautalankaversio: Öljyä saa ja kannattaa käyttää, ei varoa. Vähärasvaisten tuotteiden valinta on useimmille hyvä, mutta ei välttämätön keino hyvän ja suosituksen mukaisen rasvan laadun koostamiseen. Mutta se ei tarkoita, että kaiken pitää olla vähärasvaista ja kaikkein vähärasvaisin olisi aina suositeltavin valinta. Suomalaisen hyvin syömisen edistämisen asiaa rasvapelottelu ei auta. Kohtuus tässäkin.

30 kommenttia:

  1. Täyttä asiaa Patrik! Itsekin ihmettelin juttua ja harmittelin, että kuinka noinkin laadukkaaseen lehteen on tuollainen juttu painettu. Mietin jopa, että pitäisikö olla yhteydessä toimitukseen, että tekisivät edes jonkilaisen vastaliikkeen... Vaikka haastattelisivat meitä käytännön työtä tekeviä! Todellinen juustohiiri nimittäin ei syö vain yhtä päivittäistä juustoviipalettaan, vaan helposti noin 10-15 viipaletta juustoa. Lisäksi erityisesti keski-ikäisissä naisissa on näitä rasvakammoisia hyvinkin paljon ja ruokapäiväkirjoista laskemalla olen saanut rasvan määräksi usein alle 30 g rasvaa päivässä, vaikka kaikki piilorasvatkin on laskettu mukaan! Tämä kyseinen lehtijuttu ei siis ainakaan vähennä tätä asiakasryhmää!

    Hanna Partanen

    VastaaPoista
  2. Itken täällä vuolaasti. Hyvinkin vuolaasti. Toivottavasti en saa sähköiskua näppiksestä. Painun kirjastoon heti, kun putiikkia avaa uksensa. Luen ajatuksella ja mietinnällä tuon jutun.
    Oma rasvankäyttöni asettuu melko nätisti noihin Pöperöproffan mainitsemiin kantimiin. En tarkoitushakuisesti välttele tai kammoa mitään kategoriaa. Paistan voissa, jos siltä tuntuu. Laitan voita kasviksiin, jos siltä tuntuu. Laihtumisruokavalioni on sisältänyt vain sen, että kasvisten määrä lautasella on lisääntynyt niin, että välillä ei jaksa enää muuta, kuin proteiinit. Joten järkyttävä rasvalla läträämiseni ei ehkä hetkauta puoleen eikä toiseen. Eli tosiasiassa rasvankäyttöni ei ole hälyyttävää, vaikka diabeteshoitaja ja 'oma'lääkäri, siis kuka milloinkin, yrittää toista todistella. Ja vhh-puolella taas osa alkaa kirkumaan, kun syön kamalasti kasviksia. Kun niissä on hiilareita, hui. Entäs sitten.

    Ja Hanna, lienee syytä mennä ja ottaa yhteyttä toimitukseen ja toimittajaan.
    Patrik, jatka samaan malliin. Olen jo suuri fani.

    -Massu

    VastaaPoista
  3. Täytyypä ostaa lehti, että näkee tarkalleen mitä kirjottivat. Tulee mieleen, että nyt kun THL uutisoi kolesterolitason nousseen, tällehän jutellehan oli tilaus "viranomaisketjussa". Sinänsä jännä koko homma, koska tämä lehden kirjoitus ei edusta lainkaan luonnoksena ilmestyneiden ravitsemussuositusten linjauksia, jossa vähärasvaisesta ruokavaliosta todella varoitellaan ja varsinaista rasvan ylärajaa ei esitetä. Ihmettelen.

    VastaaPoista
  4. Kyseisen lehden tilaajana olen usein aikaisemminkin hämmästellyt (muuten aika asiallisen) lehden vanhahtavaa linjaa erityisesti rasva-asioissa, mutta tämä kyseinen juttu oli kyllä pohjanoteeraus!

    Olisin kovin iloinen, jos kaltaisesi asiantuntija voisi lähettää palautetta toimitukselle, jospa se olisi hieman vakuuttavampaa kuin tällaisen tavallisen tallaajan mielipide.

    VastaaPoista

  5. "Enkä syytä menneitä toimijoita, silloin elettiin sen tutkimustiedon valossa ja olisin itsekin varmaan toteuttanut yltiötiukkaa rasvalinjaa - ja itse asiassa 90-luvun lopulla työni alkuvuosina toteutinkin, mutta onneksi ei päässyt juurtumaan selkäytimeen ja oli helppo vaihtaa ajatusmallia"

    Ei tyydyttyneen rasvan välttelylle ollut koskaan kestäviä perusteita. Toisekseen, onko potilaiden kärsittävä vain sen vuoksi, että sattuu menemään lääkärille/terapeutille, jolle rasvakammo on juurtunut selkäytimeen.

    Ainakin lihavuuden hoitoa silmällä pitäen olisi erityisen tärkeää hoitaa noita "selkäytimiä" etteivät pääsisi kiduttamaan kansaa.

    Mielestäni huomionarvoista on tämä: Kun menin aikoinaan lihavana lääkäriin/terkkarille tms. lähtökohta oli aina, että syön liikaa rasvaa. Kertaakaan ruokavaliota ei kartoitettu ja todettu, että kuinka paljon sitä rasvaa todella syödään. - olen täysin varma, että maassamme on paljon lihavia joiden rasvansaanti on olle 20% kokonaisenergiasta, ja heidän joukossaan paljon lapsia -

    Jos rasvan määrä olisikin laskettu/todettu, niin varsinkin laihduttaessa maito oli rasvatonta, kaikki rasva leikattiin pois, margariinia oli mitättömästi leivänpäällä jne. ja tästä tuli se +27 kg.

    Sami Uusitalo


    VastaaPoista
  6. Olen Hyvä Terveys -lehden monivuotinen tilaaja ja oppinut luottamaan sen esittämiin faktoihin. Se on lisäksi pysynyt asialinjalla eikä hötkyillyt muoti-ilmiöiden tai huuhaahoitojen perässä. Siksi minunkin kulmakarvani nousivat tuota juttua lukiessani, ihan samoista syistä kuin Patrikin listaamat. Toivottavasti te asiantuntijat lähetätte toimitukseen palautetta.

    Kokeneena laihduttajana imin minäkin rasvakammon aika tarkkaan 70-, 80- ja 90-luvun terveysvalistuksesta. Minne tahansa päänsä käänsi, (tyydyttynyt) rasva oli se suurin roisto, oli sitten kyse painosta tai kolesterolista. Pikkuhiljaa alkoi tulla toisenlaista informaatiota, ja lopullinen niitti oman rasvakammoni arkkuun oli Patrikin kirja Rentoa painonhallintaa.

    Massu, kunpa osaisin kirjoittaa yhtä hauskasti kuin sinä!

    VastaaPoista
  7. Kiitos Patrik,
    Olipa virkistävä juttu ja saa innostamaan myös alkuperäisen lukuun. Ravitsemuskeskustelussa näyttää alkavan uusi aika. Tolkku ja terve järki voittaa, kunhan tälläista keskustelua jaksetaan käydä.

    VastaaPoista
  8. Öljyn ja rasvaisen kalan pelko oli omaankin mieleeni iskostettu, vaan ei ole enää.:) Olen jo pidempään osannut nauttia molemmista.

    Se mitä kritisoin itse, on rypsiöljyn ylivalta. Varmasti se on tosi terveellistä, mutta pastaan käytettynä - yök. Leivonnassa sentään menettelee. Tuli kokeiltua yksi pullo nimittäin, eikä seuraavaa tule. Auringonkukkaöljy toimii paljon paremmin, mutta sitä on niukemmin saatavilla. Oliiviöljy ei itselleni sovi, muuten ehkä käyttäisin.

    VastaaPoista
  9. Luin viikonloppuna tuon saman jutun ja olin yhtä järkyttynyt. Pitkään olen kyseistä lehteä lukenut ja hyvänä pitänyt, mutta tämä lapsus sai niskakarvat pystyyn. Toivottavasti oli vain kertamoka.

    VastaaPoista
  10. Hyvä että otit asian esille. Luulin, että olemme aidosti päässeet rasvakammon lietsomisesta, mutta tämä juttu osoitti ihan muuta. Harmittaa, kun HT lehti on kuitenkin ollut varsin arvostettu ja sitä lukee monet ammattilaisetkin. Toivottavasti artikkelin viesti ei uppoa ihan purematta. Tapaan vastaanotolla, ryhmissä ja luennoilla liian usein niitä, jotka syövät kuten lehtijutussa ohjeistetana eli ihan liian vähän rasvaa. Ja on kuulemma kummallista kun ravitsemusterapeutti neuvookin lisäämään rasvaa. Kuten joku aiemmin kommentoi, luulen, että meillä on paljonkin ylipainoisia jotka syövär liian vähän rasvaa.

    VastaaPoista
  11. En ole kyseistä juttua lukenut, mutta kuulostaa kamalalta.
    Itse olen oppimassa uutta elämäntapaa, pikkuhiljaa ja kun olen syömisiäni kirjannut ylös olen huomannut sen että rasvan osuutta on ollut hankala saada täyteen, siis siten että tyydyttyneiden rasvojen osuus olisi alle "maximin". Siispä ruokavalioon on tullut lisättyä runsaasti oliiviöljyä ja pähkinöitä joilla saan rasvaat "kondikseen".

    Kiitos hyvästä blogista ;)

    VastaaPoista
  12. Kiitos tosiaan tästä blogista ja muillekin terveisiä.

    Voisitteko arvoisat avarakatseiset ravintoterapeutit yms. millään tehdä yhteistä kirjettä sinne lehteen. Isompi joukko olisi vaikuttavampi kuin vain yksi nimi -tulee tavalliselle lukijalle mieleen, että se on vain yksi ainoa vastarannan kiiski, ja sen lukijapostin voi unohtaa. Jos saatte muotoiltua tekstin, jonka jokainen teistä ylläolevista jokainen hyväksyy...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei,

      lehti on kuullut asiasta jo useampaakin kautta ravitsemustoimijoilta ja ns. korkealla statuksella olevilta ilman mitään yhteistä organisointiakaan joten siltä osin asia on kunnossa.

      Poista
  13. Mainiota, Patrik, että laitoit omat mielipiteesi tänne blogiin. Potilastyötä tekevänä ravitsemusterapeuttina voin nämä sinun teesit hyvin allekirjoittaa, kun taas lehden artikkelin kanssa olin varsin eri linjoilla.

    Itse kokisin myös, että hyvin monen suomalaisen rasvan saanti on huonoilla kantimilla: joko sinä on kokonaisuudessa turhan paljon tai liian vähän, molemmissa tapauksissa on laatu se suurin ongelma. Käytännön työssä ja tutkimustyössä olen huomannut, että eipä ne kolesteroliarvot siitä kohene ilman riittävää tyydyttymättömien rasvojen saantia ja lukuisia muita ruokavalioon vaikuttavia seikkoja (juurikin kasvikset jne.), vaikka miten karsittaisiin kokonaisrasvan saantia. Mikä ei sinällään yllätät yhtään.

    Jyrkkä ei rasvakammoilulle!

    VastaaPoista
  14. Miten ois vastakirjoitus samaiseen lehteen? :)
    Myös esim. tietoa siitä, miten rasvojen määrä vaikuttaa hormonitoimintaan. Siitä on ajoittain jossain ollut jotain juttua, mutta ei sellaista että ainakaan tämmöinen maallikko ois tajunnu. Siis ihan väitteitä, että lasten liian vähäinen rasvan saanti nimenomaan sekoittaisi heidän hormonitoimintansa ja sitä kautta lihottaisi, onko totta?

    VastaaPoista
  15. Surulliseksi vetää tuo kyseinen juttu. Muistutti nonparellirajoituksineen enemmän pro-ortoreksia ohjeistuksia kuin nykypäivän ajatuksia ravitsemuksellisesti laadukkaasta syömisestä. Sinänsä harmillista, että tällaista on päädytty julkaisemaan laadukkassa lehdessä. Ravitsemustieteilijöiden enemmistö ei tätä linjaa kyllä lähtisi allekirjoittamaan, näin uskon.
    Toki jutussa on ihan asiaakin joukossa, mutta erilaisten ylilyöntien ansiosta kokonaisuus ei nyt todellakaan ole onnistunut. Jutun linja ei saa tukea käytännön puolelta eikä ravitsemustutkimuksestakaan. Voi voi.

    VastaaPoista


  16. Lennu:

    "joko sinä on kokonaisuudessa turhan paljon tai liian vähän, molemmissa tapauksissa on laatu se suurin ongelma."

    Monen muun suomalaisen ohella 23v Lasse Virenillä oli mitä kehnoin rasvan jakauma. Kermaa, raakamaitoa, voita (vaikka ei tämä nyt niin hirväen tavallista nykysuomalaiselle ole, varsinkaan kestävyysjuoksijalle) eikä lainkaan margariinia tai kasviöljyjä.

    Millaisia ohjeita antaisit Lasse paralle, jotta kunto kohenisi?

    http://sundqvist.blogspot.fi/2011/03/lasse-virenin-evaat-tarkastelussa.html

    Sami Uusitalo


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Virenin taustan huomioiden on miehen eväiden tarkastelun rooli tämän asian suhteen nähdäkseni mitätön. Olisi suotavaa, että tulisit omalta taholtasi poterostasi (hh-tappaa-talossa-ja-puutarhassa-vähärasvaisuus-samoin) esiin etkä jatkaisi tällä anekdoottilinjalla.

      Poista
  17. Sami, olen minäkin tavannut erään miehen, joka söi mm. iltapalaksi valkoisen ranskanleivän (kokonaisen siis, leikattuna halki pitkittäin) ja sisään lenkkimakkaraa, ei juuri lainkaan kasviksia ruokavaliossa ja alkoholia menee niin, että Viron puolella kävi useamman kerran vuodessa hakemassa täyden autolastin ja tupakkaa oli polttanut yli 40 vuotta vähintään topan päivässä. Silti 55-vuotiaana veriarvot kuin pikkupojalla, normaalipainoinen ja PEF-puhalluksessa firman paras tulos, tupakoinnista huolimatta. Kuulemma vielä pitkäikäistä sukua : ) Eli kyllä näitä onnellisten tähtien alla syntyneitä yksilöitä on, jotka esim. pysyy terveenä valkoisesta vehnäjauhosta ja kovasta rasvasta ja tupakoinnista huolimatta. Mutta en haluaisi kokeilla samaa elämäntapaa esim. 1000 miehellä ja sitten katsoa seurauksia. Vai haluaisitko sinä Sami kokeilla kyseistä dieettiä ja elämäntapaa, kun mies oli niin hyvässä kuosissa? : )

    Hanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mä saattaisin haluta kokeilla - Virosta viinaa tasaisesti, pysyis hyvällä tuulella, tupakkaa en itse polta ku aika vähän mut sehän ei oo pakollista; toi ranskanleipä ja lenkkimakkaraa väliin kuulostaa hyvältä, tosin ite tekisin kyllä harva se päivä jonku ranskalaisen salaatin vielä ja pari pihviä.

      Kova rasva nyt ei sinänsä oo epäterveellistä, eihän esim voi mitään kovaa kauaa ole jos sen panee pöydälle sulamaan, toi kova-pehmee-juttu näissä rasvoissa on sellasta mielikuvamanipulointia jolla ihmiset on aivopesty.

      Niin, kyllä ton äijän style ON aika ykspuolinen - tuskin kauaa uskaltaisin tai edes kokisin inspiroivana.

      Poista
  18. Patrik ja muut asiantuntijatoverisi, tämän blogauksen viesti on todella tärkeä ja jollakin tavalla tämä pitäisi saada laajemmin ymmärretyksi, jotta tällaisia artikkeleita ei syntyisi. Nämähän leviävät kulovalkean tavoin ja ylläpitävät 'myyttiä' pitkään.

    Tämän blogauksen kyselyyn vastanneet ovat suurimmaksi osaksi yhteneväisellä linjalla (muutkin kuin ammattilaiset) - ME Patrikin Blogia lukevat olemme tuossa tätä mieltä, mutta miten minäkin tänne päädyin? Ihmettelemällä, miten painon pudottaminen on niin vaikeaa, lopulta ymmärtämällä kiloklubi-palvelun (sinut on Patrik siellä nimetty profeetaksi, tulepas moikkaamaan meitä (vapaa-ajallasi)!:D) kautta kalorimäärän ja juuri ehkä tärkeimpänä rasvan määrän vähyyden omassa ruokavaliossani... ja lukemalla aiheesta lisää. Tämä keventäminen rasvaa vähentämällä on ihan oikeasti vielä vuonna 2012 iso ongelma 'tavallisten ihmisten' hyvän ja terveellisen ruokavalion toteutuksessa. Huomaan itsekin palaavani siihen, kun en ole tarkkana.

    En tiedä millainen viestin pitäisi olla ja mitä kautta sitä pitäisi levittää, jotta esimerkiksi 80-lukulaisiksi rasvakammoisiksi betonoituneet terveydenhuoltohenkilökunnan selkärankaniksit saataisiin liuotettua. Kävin vuosi sitten terveystarkastuksessa, kun luulin sairastavani jotakin kun syömällä kevyesti ja liikkumalla paljon paino ei silti putoa, hiukset ohenevat, väsyttää... Ja kun kerroin ruokavaliostani, se kuulosti 'riittävän kevyeltä ja tervelliseltä' ja veriarvotkin kunnossa. Vasta paria kuukautta myöhemmin löysin kiloklubin ja tajusin syöneeni koko ajan liian vähän oikeaa ravitsevaa ruokaa. Painon putoamattomuuteen vaikutti luonnollisesti sekin, että täydensin liian kevyttä ruokavaliotani (nälässäni?) toki iltaherkuilla, karkeilla jne, juuri tyypillisen keventäjän tyyliin. Todennäköisesti söin liian vähän ja kevyesti jo ennen kuin yritin 'keventääkään'.

    Pointtini? Voitaisko tälle tehdä jotain? :D Iso Öljyä itsesi -kampanja? Huutoa ja melua? Kenen kanssa? Saako tulla auttamaan?

    Eihän tämä nyt niinkään voi mennä, että kaikkien täytyy tämä kantapään kautta oppia? Joutua itseopiskelemaan kiloklubiin (joka on melkoinen viidakko nykyään, jos saan sanoa)? Perusperiaatteet on niin selviä, että nyt naurattaa kun ajattelee miten on itse ollut niin hölmö ja unohtanut nää jutut (koska kyllähän mun piti nää tietää).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Öljyä itsesi" :)

      Mutta juu, kyllä vähärasvaisuuden meneminen överiksi on ihan yleinen ongelma tietyissä ryhmissä, joista laihduttajat ovat yleisin. Urheilijoilla myös turhan usein.

      Arvostan myös haluasi tehdä jotakin asialle. Mutta vaikka tässä blogautuksessa saattaakin siltä näyttää niin en ole äläkän ystävä joten en sitä kannata. Hyvää ja argumentoitua työtä kaikilla rintamilla ja aikaa niin kyllä se siitä kääntyy. En kiellä etteikö joku mediaäläkkä saata asiaa nopeuttaa mutta ei ole mun juttu.

      Poista
  19. Noita %-kevyttuotteita katsellessa tulee mieleen vanha kauppamiesten sanonta, ettei niillä prosentteilla Mersua osteta. Prosenteista puhuttaessa onnistutaan hyvin hämäämään kuinka paljon asia merkitsee euroissa tai tässä tapauksessa rasvagrammoina.

    Jos päivittäin käytät 2-4 viipaletta juustoa, niin ei ole suurta merkitystä onko se rasvaista tai vähärasvaista rasvagrammojen kannalta. Jos taas juustoa menee 20-viipaletta, niin voi olla, että syömisessä voi olla jotain muuta vialla. :/


    Mutta koska prosenttilasku on niin vaikeaa, niin prosenteilla on helppoa hämätä pientä laihduttajaa. Voikin kysyä, että onko siinä leivän päällä grammoja vai prosentteja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on ja pätee kaikkeen syömisessä. Jos käyttömäärät on pieniä niin se on aika se ja sama tekeekö "paremman" valinnan. Ja isot määrät on merkki ongelmasta. Leipä on tässä hyvä esimerkki. Kun joku vetää yli 10 siivua leipää päivässä niin yleensä tietää, että kaikki ei kunnossa.

      Poista

  20. "Vai haluaisitko sinä Sami kokeilla kyseistä dieettiä ja elämäntapaa, kun mies oli niin hyvässä kuosissa? :"

    Lisään se minäkin suolaa käytännössä jokaiseen ruokaan ja suosin myös suolaisia elintarvikkeita. Vieläkin on jonkinverran ylipainoa, mutta verenpaine on 40v äijällä 116/63. Kyllä näitä onnekkaita riittää.

    Kolme vuosikymmentä sitten nautittiin rasvaisia tuotteita paljon enemmän kuin nyt ja varusmiehet porskuttivat paljon paremmassa kunnossa kuin nykyisin, ei siis pelkästään Lasse viren. Tätä laiha margariinileipä-linja en olisi lähtenyt miljoonille ihmisille testaamaan.

    Sami Uusitalo

    VastaaPoista
  21. Rasvakammoisuudesta tuli mieleeni, kun tuossa pari vuotta sitten syömishäiriöstä kärsiessäni kävin ravitsemusterapeutilla. Hän ihmetteli, miten minä VOIN syödä mm. oivariinia tahi pähkinöitä, kun niissähän on paljon RASVAA, kun sehän lihottaa - ja samalla diagnoosilla hänen luokseen tulevat eivät sitä syö, "tietenkään". Toipumisenikin aikana hän jaksoi ihmetellä rasvan määrää ruokavaliossani(positiivisesti, sentään). Joten tuo rasvakammoisuus on tosiaan iskostunut ilmeisesti varsinkin ongelmasyöjiin, kun minun pähkinäni ja mantelini jogurtissa sellaista hämmennystä aiheuttivat...

    Aiemmin kun em.sairaudesta johtuen en syönyt rasvaa lähestulkoon ollenkaan, oli aika tuskasta kun iho kuivui, päänahka ja limakalvot kirvelivät,oli hilsettä ja suupielet halkeilivat...Varsinkin sen ajan perusteella minua lähestulkoon suututtaa rasvakammoisuus, tekisi mieli sanoa korotetulla äänellä että "EI MUUTEN TOIMI".

    VastaaPoista
  22. Tarina ei tule koskaan kertomaan olisiko minun viimeiset 15 vuotta olleet toisenlaiset, jos en olisi niin täysillä uskonut rasvattomuuden mantraan. Perussyömisessä oli kaikki rasva pannassa(ei juustoa/levitettä leivälle, ei öljyä paistamiseen, ei kastiketta salaattiin, ei todellakaan pähkinää, vain rasvattomia maitotuotteita yms.), mutta tokihan sitä rasvaa sitten sai niinä ajanjaksoina, kun sortui suklaaseen. En muista sanottiinko siellä painonvartijoissa tai muissa sen ajan laihdutusartikkeleissä, että huomio, sinun tulee saada sitä rasvaakin. No minä en sitten sitä ainakaan uskonut. Mitä vähempi sitä parempi.

    Välillä melkeinpä vähän katkeroittaa, mutta eihän sitä oikeasti voi, kun tarina ei tule koskaan kertomaan, että olisko minun syömisongelmaiset 15 vuotta olleet erilaiset, jos rasva olisi ollut mukana arjessa. Olisinko nukkunut yöni vähemmillä nivelkivuilla? Tuottaisiko kilpirauhaseni nyt paremmin hormonia? Olisinko halunnut parisuhteessani enemmän? Olisiko makeanhimoa ja ahmintaa ollut vähemmän?

    Enhän minä oikeastaan edes tiedä, että tuliko sitä rasvaa sitte paljon vai vähän, kun en laihaksi koskaan päässyt ja välillä syömiset olivat ihan missä sattuu. Silloinkin se kyllä oli sokeri, jota tankattiin ei rasva. Välillä vaan surettaa, että miksei missään ollut ketään, joka olisi sanunut, että tyttö hyvä, sinä tarvitset rasvaa - ihan jo laihtuaksesi (argumentti, joka toimii tietyssä iässä parhaiten).

    VastaaPoista
  23. Äärimmäisen surullista, miten tuo rasvakammo tosiaan on meihin aivopestynä. On erittäin vaikeaa saada itseään uskomaan että oikeanlainen rasva todella on terveellistä. Rasvaista ruokaa syötyään sen huomaa liian helposti, tunnen sen ihossa heti ja se ei tunnu hyvältä. Rasvaisen ruoan näkeminen ällöttää ja syömisen jälkeen on syyllinen olo. Kai tämä tottumuksesta johtuu, niin monta vuotta on mennyt lähes rasvattomalla ruokavaliolla. Toisaalta on tässä ollut myös hyviä puolia, väitän että ruokavalioni on 100 kertaa terveellisempi nyt kun silloin jolloin en ajatellut rasvankäyttöäni lainkaan. En juuri juonut vettä, hampurilaisia ja kebabeja meni joka toinen päivä ja suklaata joka päivä, salaattia en juuri syönyt, annoskoot olivat valtavia jne. jne. Keskitietä en ole vielä löytänyt.

    VastaaPoista
  24. Huoh...voisiko nyt sitten saada simppelit ohjeet ( selitä niinkuin viisi-vuotiaalle ) KUINKA PALJON sitä rasvaa saa syödä???? Omasta kokemuksesta pähkinät lihottaa, kookosöljy lihottaa, raakasuklaa lihottaa, liian öljyiset salaatit lihottaa, voi lihottaa ja kaikkia näitä olen yrittänyt VAPAUTETUSTI nauttia, huom. nauttia en läträtä....ainut mikä ei lihota on tarkasti lasketut määrät kaikkia makro- ja mikroravinteita ja hyvin niukasti rasvaa ja se taas johtaa kaikkiin muihin lieveilmiöihin kuten hormonaalisiin heittelyihin, nälkään, repsahteluihin , kuivaan ihoon jne. Nykyihmiset ovat vaan saatu niin sekaisin kaikilla sekopäisillä ravitsemusneuvoilla, ettei todellakaan tiedä minne suunntaan kallistua :-(

    VastaaPoista
  25. Olen niin onnellinen, että minulle ei koskaan ole iskostunut päähän tämä rasvakammo :) Olen 26-vuotias ja olen aina syönyt iloisesti rasvaisia juustoja, öljyjä, pähkinöitä ja jopa voita ja olen silti laihtunut. Olen laihduttanut monta kertaa enkä ikinä ole pelännyt rasvaa. Eikä se oikeasta ravinnosta saatu rasva ole minua lihottanut vaan pikaruoka, suklaa ja leivonnaiset, joita aina ratkean ahmimaan laihdutuksen jälkeen. Niiden syömistä yritän tällä kertaa kohtuullistaa, en siis jättää kokonaan pois, koska kokeilen nyt vihdoin sitä rentoa painonhallinta. Mutta rasvasta en ikinä luopuisi :D Hyvin mahtuu 1600 kaloriin rasvaista juustoa, turkkilaista jogurttia, öljyjä ja pähkinöitä. Olen huomannut että ihan luontaisesti syön rasvaa n. 50% päivän energiasta. Tietysti se on aika paljon, mutta mukaan mahtuu myös 1g/painokilo proteiinia ja yli 500g kasviksia joka päivä, kunhan jätän herkut vähän vähemmälle.

    VastaaPoista