maanantai 27. elokuuta 2012

Blogikirjoituksia muualla

Kun ei ole oikein löytynyt rakoa kirjoitella uutta asiaa, niin laitanpa jakoon muutamat kirjoitukseni muilta saiteilta.

KKI on mainio organisaatio, jonka kanssa olen tehnyt monenlaista vuosien varrella. Harvapa taitaa tietää mm. että vuonna 2005 tekemämme painonhallintakalenteri ja sen ympärille rakentunut konsepti voitti WHO:n painonhallintapalkinnon. KKI viime vuosien iso hanke on ollut SuomiMies ja niiltä kytköksiltä löytyy tällainen tuore blogautus:
Kokemuksia äijien elintapamuutoksista

Osana kansallispuistokummipuuhia kirjoittelin hieman sienestämisestä, tosin suomeksi mutta enpä löydä natiivina mitään vaan tämän käännetyn version:
The overlooked superfood

Hyvis on hanke Itä-Suomessa, jossa paikalliset sairaanhoitopiirit pyrkivät parantamaan ja tuomaan palvelujansa verkkoon. Olen lämpimästi tämän kehityksen kannalta kunhan se toteutuu hyvin. Huonosti toteutettunahan ja kyynikoiden mielestä toiminta vaikuttaa vain siltä, että ihmiskontaktit vähenevät ja hoidon laaru heikkenee. Mutta hyvin toteutettuna kyseessä on uusi hyvä toimintatapa vanhan perinteisen toiminnan rinnalla ja tästä on kyse. Toivon hankkeelle menestystä ja verkkopohjaisen asiakaspinnan laajentamista - ja siksi hankkeessa olenkin pieneltä osin mukana. Siellä kirjoittelen blogeja jonnin verran ja ensimmäinen niistä on tällainen tuttu yleiskatsaus ennen pienempiä teemoja:
Näe dieettien ja nippelin läpi hyvän syömisen ytimeen




7 kommenttia:

  1. Kivoja kirjoituksia. Sienestäminen on aivan ihanaa, vaikka täällä päin onkin nyt ollut kovin vähän. Lähinnä palterohaperoa löytynyt. Mutta sienimetsään pääseminen on tosiaan aina elämys, tuli saalista tai ei. Joku geriatri mainosti sienestystä eräänä monipuolisimmista keinoista torjua neurologista vanhenemista: Joudut kävelemään hankalassa ja epätasaisessa maastossa, kumartelemaan, väijymään suppiksia jotka ovat maastoutumisen mestareita, eli käsittelemään valtavaa määrää visuaalista informaatiota, miettimään maastotyyppejä, lajien tunnistamista, ehkä muistelemaan latinankielisiä nimiä jne.

    VastaaPoista
  2. Hei! Mita mielta olet gluteiinista? Herkku, myrkky vai valimaasto?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Proteiini, joka sopii useimmille muttei kaikille. Eli välimaasto.

      Poista
  3. Hei, oli pakko tulla kommentoimaan blogiasi yleisesti. Ja hieman tätä aihettakin. Olen pian valmistuva terveydenhoitaja ja työhön siis kuuluu tällainen perusravitsemusneuvonnan antaminen. Erilaiset nettisivut on mun mielestä ihan loistava juttu perinteisten lehtisten rinnalle.

    Terveydenhoitajalla on niin paljon muutakin ohjattavaa, ettei sitä tietoa ehdi ihan älyttömästi jaella eikä asiakas sitä edes sulattamaan käynnin aikana. Löysin tämän Suomimies-sivuston, josta aion vinkata asiakkaille. Hyvät nettisivut on nykyaikana loistava lisätyökalu ravitsemusneuvonnalle, koska ihminen voi itse tutkia ja pohtia asiaa omassa rauhassaan. Ja siten omaksua myös enemmän, kuin vastaanotolla, jossa häsätään montaa muutakin asiaa ja usein nopealla aikataululla.

    Oon itsekin pitkän harkinnan jälkeen tullut tulokseen, että virallisterveelliset suositukset ja lautasmalli ja ylipäänsä nää sunkin esittämät perusohjeet on loistavia ja selkeitä. Ihmiset on ihan sekaisin et miten sitä pitäisi syödä ja tää "itsekuri" on päivän sana. Ite oon yrittänyt korostaa sitä, että jos haluaa pudottaa painoa, pitäisi se tehdä siten, että tarvitsee mahdollisimman vähän itsekuria - eli taas palataan näihin suosituksiin, säännöllinen syöminen jne. Ja et liikkuu siten kuin se omaan elämään ja itselle sopii. Mut nää tiedot on siis tullut itseäni viisaammilta, eli juurikin ravitsemustietelijöiden kirjoja, lehtijuttuja, artikkeleita ja blogeja lukemalla. Ja siis nää perussuositukset sopii juurikin terkkarin pirtaan erinomaisesti sekä se, että osaa perustella ne ja ne on tarpeeksi yleisiä sovellettavaksi monella tapaa. Haastavammat keissit ohjataan toki ravitsemusterapeutille, eli siis silloin kun oma tietämys ei riitä. Tosin nämä ravitsemusterapeutit on aivan ylityöllistettyjä, että niitä vakansseja tarvittaisiin lisää ja kipeästi kunnille.

    Itse ennen surkean ruokarytmin omaavana, tosin aina hoikkana ihmisenä oon parantanut syömistäni ja havainnut nää vanhat kunnon konstit ihan ykkösiksi hyvinvoivalle ololle ja painohallinnalle. Luin Patrik jostain naistenlehdestä sun jutun rennosta syömisestä ja aloin soveltaa sitä omaan tyyliini - pelkäsin ensin, että paino nousee, kun tuntui että söin "enemmän", mutta ei se noussut. Hyvä aamupala ja lounas ja syöminen nälkään ja "kunnon ruoka" vei mennessään heikotukset ja päänsäryt sekä lisäsi energiaa ihan älyttömästi. Oli niin iso muutos aiempaan oloon, et puhuin kuin valaistunut säännöllisestä syömisestä lähipiirilleni :D Siis ihan perusasioita, mutta sä osasit sanoa ne asiat sillä tavalla, että meni jakeluun tännekin. Ja mun terveysneuvontaan se tulee antaa lisäpontta siten, että näiden meille terkoille "pakollisten" suosituksien takana voin seisoa täysin. Jos neuvontaa antavana ihmisenä uskot asiaasi, on se aivan eri asia kuin ladella ulkokohtaisesti asioita.

    Mä ja moni muukin tykkää sun rennosta ja armollisesta suhtautumisesta koko syömistouhuun ja juuri sellaisesta yksilöllisyyden suovasta otteesta. Siinä oikeaa oppia itsellekin työhön:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se varmaan aina kummasti helpottaa neuvontaa kun omakohtaista kokemusta miten se homma natsahtaa kohdalleen. Kiva kirjoitus!

      Poista
  4. Lueskelin tuon kirjoituksesi "kokemuksia äijien elintapamuutoksista". Pisti ilahduttavasti silmään tuo stressin maininta. Jotenkin kyllästyttää tuo pelkän syömisen vaikutusten korostus ihmisen hyvinvoinnissa, (esim iänikuinen kova rasva->kolesteroli -jankutus). Kyllä syömisellä tietenkin on merkitystä mutta stressillä on iso vaikutus hyvinvointiin... ja syömiseen. Ja eikös stressi vaikuta nyt taas puheenaiheena oleviin kolesterolitasoihinkin? Liekö stressihormonituotannon kautta vai miten...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Stressi vaikuttaa lopulta ihan kaikkeen. Jos sitä johonkin ei ole vielä liitetty niin jatkossa sekin tullee :)

      Kun miettii että suomalaiaten isoimmat kansanterveysongelmat ovat masennus ja ylipaino, niin onhan se päivänselvää että jaksaminen on hyvinvoinnin ykkösfokus maassamme. Ja kyllä siinä tapahtuukin paljon, mutta silti liian vähän - taitaa olla aiheena monin tavoin vielä vaikeampi pitää esillä ja kiinnostavana.

      Poista