maanantai 25. kesäkuuta 2012

Suomi vs. Eurooppa - historiikkia ja ravintotasetietoa


Suomi vs Eurooppa syömisessä - eniten olin yllättynyt



Todennäköisesti viimeinen blogautus ennen lomia on edessä. Päätin blogauttaa syömisen muuttumisesta menneiden vuosikymmenien eurooppalaisessa perspektiivissä, kun tuossa hiljattain itsekin hieman yllätyin kun kuulin jonkun luulleen Välimeren maiden alkavan syömään vähärasvaisemmin ja siksi lihoneen. Tässä aiheessa riittää myös tutkailtavaa pidemmäksi aikaa ja se sopii kesätauolle hyvin. Siispä asiaan.

Käyn tietoja lähinnä tämän dokumentin kautta, koska se kattaa varsin kivasti teeman vaikka hieman vanhaa tietoa sisältääkin. Tietoisesti en ala vertailemaan tilastoja muiden lähteiden kanssa - vaan esitetään tämä näkökulma sellaisenaan. Huomattavaa on, että kyseessä on pitkälti ns. ravintotasetietoa eli elintarvikkeiden kulutuksesta väestötasolla kertovaa tietoa - ja lähteenä ovat FAO:n ravintotaseet, joita käytetään runsaasti. Sieltä voi myös itse tarkastella näitä tietoja ja hieman uudempanakin. Suomen ravintotasetietoushan löytyy täältä ja juttuja aiheesta on monissa paikoissa mm. täällä. Ravintotaseiden luvut eivät ole samoja kuin ravitsemustutkimuksissa esimerkiksi ruokapäiväkirjoilla tai frekvenssikyselyllä saataisiin, eivätkä myöskään samoja kuin Suomessa usein esitetyt Finravinto-tutkimuksesta ravintohaastattelulla saatavat lukemat - itse asiassa ravintotaseet eivät edes pohjaudu yksilöiden syömiseen vaan väestön ruuankulutukseen. Niiden etuna on kuitenkin lukujen lahjomattomuus eli niitä eivät pääse yksilöt kaunistelemaan aliraportoinnilla.

Ravintotaseet ovat monella tapaa vähän oma maailmansa ja niiden tulosten eroaminen ravitsemustutkimuksista saaduilla tiedoilla ei ole mitenkään harvinaista. Ristiriitoja löytyy ja niiden selityksiä voi spekuloida milloin ravintotasetietojen epätarkkuudella ja milloin ravitsemustutkimusten virhelähteillä. Tässäkään blogautuksessa olevia lukemia ei kannata ottaa absoluuttisena totena vaan enemmänkin yhtenä tulkintana siitä mihin suuntaan syöminen on ollut menossa Euroopassa viimeiden 50:n vuoden aikana.

Hiilihydraatit

Hiilihydraattien osuus energiansaannista on vähentynyt koko Euroopassa mutta kaikkein selvin hyppäys nähdään Välimeren maissa. En osaa nähdä tätä sinällään huonona tai hyvänä kehityksenä, sillä kaikki riippuu mistä lähteistä hiilihydraatit tulevat.




Hiilihydraattien laatua voidaan suurpiirteisesti arvioida glykeemisen kuorman kautta. Suomessa glykeeminen kuorma on ollut hivenen laskussa ja todennäköisesti hiilihydraattien vähenemisen myötä sillä laadussa taitaa olla hyviä ja huonoja muutoksia - mutta useimmissa maissa ja esimerkiksi Välimeren maissa glykeeminen kuorma on ollut aika reippaassakin nousussa. Kun ottaa huomioon, että Välimerellä samaan aikaan hiilihydraattien määrä on ollut voimakkaassa laskussa niin se kielii että Välimeren tienoilla hiilihydraattien laatu on voimakkaasti heikentenyt. Tosin tässä taulukossa suhtaudun glykeemiseen kuormaan suurella varauksella eikä pelkästään siksi, että joiltakin osin on hankala nähdä kombinaatiota miten esimerkiksi Välimeren maissa samaan aikaan hiilihydraattien saanti laskee, kasvisten syöminen lisääntyy ja silti  glykeeminen kuorma nousee voimakkaasti. Varmasti sellaisen skenaarion löytää kun vähän pohtii, mutta silti.. Sillä toinen epäuskon lähde on ihan teknisempi asia, että mitä glykemiaindeksitaulukoita on käytetty, miten ne sopivat eri maiden todellisuuteen, miten ne sopivat eri aikakausiin jne.. Kiinnostava taulukko, johon en kuitenkaan suhtautuisi kovin tosissaan.


Sokerin osuus energiasta on muuttunut vaihtelevasti, mutta mitään kovin dramaattista ei näy tapahtuneen oikein missään. Tosin aikajänteen loppuminen vuoteen 2001/3 on vähän harmi sillä olisi mukava nähdä lukemat kootusti tällä hetkellä. Viimeiset 10 vuotta on kuitenkin menty mahdollisesti juuri sokerin osalta huonompaan suuntaan monissa maissa.

Kuidussa isompia muutoksia ei ole tapahtunut.

Kasvikset
Omalla tärkeyslistallani kasvisten määrä on erittäin korkealla ja itselleni se on näistä taulukoista läheisin. Suomalaiset ovat tunnetusti tehneet huikean suorituksen kolminkertaistamalla kasvisten käytön, mutta kun pohjalta lähtee niin se ei ole vielä paljoa - olemme edelleen Euroopan heikoimmin kasviksia syövien joukossa ja niin kauan kuin tilanne on tämä niin nykyisten väestön paino- ja terveysongelmien syitä ja ratkaisuja ei tarvitse kovin paljoa ihmetellä. Tämä on myös se tulos, jossa minusta suomalainen terveysvalistus Pohjois-Karjala projekteineen kaikkineen näyttää toimintansa tehon. Varmasti lisääntymistä olisi tapahtunut muutoinkin, mutten hetkeäkään epäile etteikö vahvalla valistuksella olisi ollut tässä roolinsa. Hieno suoritus siis - mutta silti yhä heikko tulos. Välimeren maat tunnetusti ovat listan kärjessä suomalaisiin verrattuna yli kaksinkertaisella kulutuksella.


Rasvan saanti
Rasvan saannissa on menty eri suuntiin eri puolilla Eurooppaa - ja päädytty samaan pisteeseen. Ravintotaseet kertovat suomalaisten rasvan kulutuksen pysyneen samana vaikka ravitsemustutkimusaineistoissa on nähty selvää laskua. Etelä-Euroopan maissa ja perinteisesti vahvoissa "sydänmaissa" Ranskassa, Kreetalla, Kreikassa jne.. puolestaan rasvan saanti on lisääntynyt voimakkaasti. Lopputuloksena nykyisellään Euroopassa rasvan kulutus on melko samanlaista.


Mutta laatu on määrää tärkeämpi tässäkin. Kertatyydyttymättömien rasvojen kulutus on lisääntynyt kautta linjan (kuva siellä linkissä). Mutta monityydyttymättömät ne etenkin kiinnostavat, sillä omega-3:en edut ovat kiistattomat ja omega-6 ja -3 -rasvahappojen keskinäisestä suhteesta on tehty joissakin piireissä kynnyskysymys. Minun mielestäni nykytilanteessa monityydyttymättömien rasvojen saannin lisääminen ylipäätään on hyvä juttu - ja olemmekin siinä menneet parempaan suuntaan. Kuten on koko Eurooppa. Ja lisäksi olisi hyvä, että omega6/3 -rasvahappojen suhde olisi edes luokkaa 4:1 tai jossain siellä päin. Tässä on tullut takapakkia koko Euroopassa ja Suomessa hieman keskivertoa enemmän.

Heikommalla maineella varustetuista rasvoista transrasvojen saannin muuttumisen tietoja ei löydy. Muualtahan löytyy kyllä tietoa transrasvojen saantien välisistä eroista eri maissa ja siinä Suomi oli keskikastia ja saantimäärät aika pieniä. Tyydyttyneen rasvan kulutus on ollut Suomessa laskusuunnassa, mutta Välimeren maissa se on ollut voimakkaassa nousussa ja päätynyt Suomen nykyiselle tasolle.

Muut asiat
Nämä ravitsemustekniset tiedot syömisen muuttumisesta vuosien aikana ovat välttämätöntä infoa perspektiivin saamiseksi. Mutta silti tästä puuttuu yhä paljon mitä olisi kiva tai jopa välttämätöntä tietää. Enkä tarkoita vain alkoholia, muita juomia jne.. joiden osalta tiedot ovat kyllä olemassa. Vaan syömistä heiluttavat asiat minua kiinnostavat. Ovatko ateriarytmit muuttuneet koko Euroopassa - Suomessa ainakin ovat ja huonompaan päin. Entäpä kunnon aterioiden valmistaminen ja yhdessä syöminen - Suomessa kun on menty huonompaan päin. Entäpä syömisen saama arvostus ja huomio - ihan sama onko syömisasenteen takana vain hyvän syömisen arvostus tai terveys mutta huomio ja arvostus on tärkeää. Nämä kiinnostaisivat, mutta tieto taitaa olla tavoittamattomissa ja täytyy tyytyä näihin teknisiin seikkoihin.

Ja mitä nämä tarkoittavat?
Itselläni ei ollut mielessä blogautuksen alussa mitään ihmeempää pointtia, jonka halusin tehdä. Eikä ole oikein vieläkään, kunhan halusin pistää luvut esiin ja pohdittavaksi. Mutta ehkä jotain omista ajatuksistani voisi tiivistää:
- suomalaisten kasvisten lisääminen on menestystarina - joka listasta riippuen oikeuttaa meidät Euroopassa silti viimeiselle tai viimeisille sijoille. Ja tämä on iso ravitsemuksellinen terveysongelmamme.
- tarkoitettiin Välimeren ruokavaliolla joskus sitten koko Välimeren alueen syömistä, muutamia maita tai Kreetaa, niin sitä syömistä ei enää ole. Mutta 50 vuotta sitten se oli hyvin vähärasvainen ja vähän tyydyttynyttä rasvaa sisältävä ruokavalio.
- ylipainon kannalta suomalaisten heikkous on pahimmassa paikassa: kasviksissa. Välimeren maissa taas toisenlaiset suuntaukset (mm. glykeeminen kuorma) ovat huonompaan päin, mitkä osaltaan selittää siellä olevia ongelmia. Toisaalta näillä taulukoilla lihavuutta on ihan turha yrittää selittää, koska esiteltyinä on vain muutamia elintapatekijöitä lukuisista, eikä edes kaikkia syömiseen liittyviä (ateriarytmit, syömisasenne jne..)
- syömisessä tapahtuu kaikissa maissa samaan aikaan sekä huonoja ja hyviä suuntauksia.
- Euroopassa syödään nykyään aika samalla lailla.

Enempää en ala miettimään, niin saavat mahdolliset kommentoijatkin tulkita näkemyksiään.

Hyvää kesää kaikille lukijoille! Nauttikaa auringosta, syökää hyvillä mielin mitä syöttekin ja muistakaa ottaa päiväunet riippumatossa.

PS. Kaikissa kuvissa lähteenä The EU diet - Evolution, evaluation and the impacts of CAP. Schmidhuber J. linkissä: http://www.fao.org/fileadmin/templates/esa/Global_persepctives/Presentations/Montreal-JS.pdf

13 kommenttia:

  1. Tosi tärkeä postaus. Tähän on hyvä linkittää jatkossa. Tuo Kreikan hurja kasvisten käyttö 50 v sitten tukee mielestäni todellakin sitä että ortodoksit ovat pitäneet pitkiä kasviksiin painottuvia paastoja. Rasvan ja hiilihydraattien osuus ei ole kovin radikaalisti muuttunut ja tämä havainto on hyvin linjassa etenevien kohorttien ja satunnaistettujen tutkimuksien kanssa - hh osuudella ei ole ratkaisevaa merkitystä lihooko joku vai ei, esim Hauner et al. 2012. Rasvan osuudestahan tiedetään sama. Näihin pitää palata vielä monesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohon edelliseen viestiin lipsahti virhe, kasvisten ja hedelmien syönti on Kreikassa vielä suurempaa nykyisin kuin 50 v sitten. Siellä syödään yli kilo kasviksia per nuppi. Tosiaan ruokavaliot ovat samanlaistuneet kaikki alla, mielestäni syömisen amerikkalaistuminen on yksi keskeisimpiä tekijöitä. Ja siihen liittyen; BBC tuottanut todella kiinnostavan dokumenttisarjan amerikkalaisvetoisesta ruokateollisuudesta, jonka linkitin blogissani viimeisessä postauksessa. Suosittelen kesäTV:ksi :-)

      Poista
  2. Hauska sattuma tämä aihe. Itse lomailin reilu viikon Italiassa, jossa valmistimme myös itse ruokaa ja moni ruokakauppa tuli tutuksi. Mietin, miten erilaiselta ruokakauppa siellä näytääkään!. Kasvisten osuus on kauppapinta-alasta ja paikallisten ostoskärryistä merkittävästi suurempi kuin Suomessa. Tukee siis hyvin tilastoa. Laitoin merkille, että jokaikinen pappakin osti paljon hedelmiä ja kasviksia. Sen sijaan kaupoista puuttui täysin einesruuat ja marinoidut lihat, tämä kertoo varmasti tavasta suhtautua ruuanlaittoon. Kaupoissa ei myöskään ollut valtavia karkkihyllyjä, vaikka sokerin saannissa ei niin suurta eroa ollutkaan, mutta jotain kai sekin kertoo ruokakulttuurista ja tavasta syödä. Leipähylly oli Italiassa säälittävä ja täytyy sanoa, että itse kaipasin todella kunnon leipää :). Mietin, että kertoisko leipähylly myös siitä syödäänkö välipalatyyppisesti vai aterioita? Kuten lapseni ihmetteli: - Miten voidaan ensin syödä alkuruoka, sitten väliruoka, sitten pääruoka ja vielä jälkiruokakin, ei Suomessa kukaan ole kuullutkaan mistään VÄLIruuasta! Taidan jatkaa tätä teemaa oman blogin puolella :).

    VastaaPoista
  3. Niinpä niin, olen todennut että ruokarytmi on todella erilainen Keski-Euroopassa ja Välimerellä kuin Suomessa. Esimerkiksi sveitsiläiset sukulaisemme eivät syö juuri mitään aamupalalla ja päivällä, mutta myöhään illalla sitten vetävät ihan täyden setin aterian pitkän kaavan mukaan. Tämä taas on ristiriidassa suomalaisen ravitsemussuosituksen kanssa. Aamupala näissä aissa on usein makea ja huomattavasti epäterveellisempi mitä Suomessa yleensä. Pienissä leipomoissa on tarjolla kyllä Italiassakin laaja valikoima leipää ja makeita herkkuja, tällaiset pikkupuodit ovat Suomessa harvinaisia kun meillä supermarketeista saa kaikkea. karkkia ei ehkä myydä niin paljon mutta lähes poikkeuksetta joka päivä syödään kunnon jälkiruoka. Myös makeat rahkat ja jugurtit sekä vanukkaat ovat ainakin Ranskassa ihan huippusuosittuja, johtuisiko sitten iltapainotteisesta aterioinnista?

    VastaaPoista
  4. Taitaa tuolla Italiassa olla sama meininki kuin Ranskassa, että leipä myydään leipäkaupassa/leipomossa, ei niinkuin meillä marketeissa, vai kävitkö Anette vain yhdessä kaupassa? Leipomoissa kyllä runsautta riittää. Ja leipä yleensä ostetaan aamulla, sitä ei välttämättä enää päivällä myöhemmin edes syödä. Toki meikäläistä jälkiuunileipää taitaa olla mahdoton saada. Mutta onko ruis kuitenkaan sen tarpeellisempaa kropalle kuin mikään muukaan vilja?
    Eineksiä on varmaan monessa ns.pikkukaupassa euroopassa vähemmän tai ei ollenkaan niinkuin meillä. Mutta esim. Yhdysvalloissa, mistä meille varmaan suurin osa vaikutteista tulee, myös ravitsemuksessa(ravintosuosituksetkin ovat alun alkaen heiltä kotoisin), eines- / mikroateriat ovat siellä todella suuri bisnes vain kuten meilläkin nykyään.

    Mutta onko sillä todella jotain tieteellistä pohjaa, että pitää syödä tietyn tyyppisten suositusten pohjalta, tai useamman kerran päivässä? Kuten tuo aiempi anonyymi kertoili sveitsiläisten ruokailutavoista, ja ruokailun iltapainottuneisuudesta, onko sillä niin kauheasti väliä, milloin vuorokaudesta syö, jos kroppa voi hyvin, eikä nälkä vaivaa? Eikös Sveitsissä ja Ranskassa perinteiseen tapaan edelleenkin syödä paljon juustoja,eikä mitään alle 17% kevyt versioita, vaan ihan perinteistä tuhtia kokorasvaista. Samoin maitotuotteiden osalta, kevyt versiot ovat vähemmistössä. Eikä kuitenkaan taida heidän sydän ja verisuonitautiriskinsä olla ihan meikäläisten tasolla.Mistähän sekin sitten johtuu??
    Kuinka suuri merkitys on esim.stressillä?

    Ranskassa on varmaan nuo rahkat ja vanukkaat suosittuja niiden helppuden takia. Siellähän on tapana syödä myös jälkiruokaa päivällisellä, samoin vielä lopuksi niitä juustoja ja Ranskan nykyäiditkin alkavat olla kiireisiä eivätkä välttämättä enää valmista kaikkea itse kuten ennen.

    VastaaPoista
  5. Patrik, kun palaat lomilta, voisitko ottaa kantaa fruktoosikeskusteluun? Esim. Robert Lustig taalla: http://www.youtube.com/watch?v=dBnniua6-oM

    Kiitos jo etukateen!!

    VastaaPoista
  6. Kotona ollaan lomien jälkeen!

    Lustig on poikkeuksellisen hämäävä toimija, koska hän on oikeasti hyvän tason tutkija. Hämäävä siksi, että statuksestaan huolimatta hän on pahasti pärähtänyt fruktoosiin. Eli vetää aika pahasti yli sen ongelmallisuuden. Tai voisi sanoa, että monella tapaa amerikkalaisessa ympäristössä fruktoosi on paha juttu, mutta on aika vinha ero mistä se tulee ja paljonko sitä tulee.

    KYLLÄ, fruktoosi suurina annoksina on ongelmallinen ja ilmeisesti pahempaa kuin sokeri (josta siis puolet fruktoosia) tai glukoosi. Suuria annoksia saadaan helposti käyttämällä sokeripitoisia tuotteita, joiden sokeri on pitkälti fruktoosipohjaista. Esimerkiksi Amerikassa limujen ja monien muiden tuotteiden sokerit ovat juuri tällaisia - Suomessakin yleistymään päin. Amerikkalaisten fruktoosista muistaakseni 95 % tulee näitä huonoista lähteistä, 5 % hedelmistä. Pääsääntöisesti kun puhutaan fruktoosin vaaroista tutkimuksissa niin puhutaan siis sokeripitoisten tuotteiden vaaroista - ja niiden ongelmallisuus on tietty päivänselvää.

    MUTTA EI, hedelmien syömisestä tulevat kohtuuannokset fruktoosia eivät näytä mitenkään olevan haitallisia enkä näe syytä niiden rajoitukseen. Kohtuullisesta fruktoosin saannista ei ole nähty haittaa ja sanoisin että jos fruktoosin pelko vähentää hedelmien syöntiä ja monipuolisuutta niin tulee lunta tupaan. Tämä on vain yksi tutkimus jonka voi heittää esimerkiksi: http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21621801

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Patrik! Onkeen otettu jallehen :)

      Poista
  7. Fruktoosikin (hedelmistä tuleva) voi olla ongelma niille joilla on tapana vetää överiksi, esim. meillä talvella parhaimpaan appelsiini aikaan, jotkut syövät niitä kilokaupalla. Tai mandariineja. Banaanejakin saattaa jotkut syödä useammankin päivässä. Ja ko hedelmät ovat nykyisin kyllä enemmän kuin makeita, hyvän jalostuksen myötä. Tietenkin, kun kuluttajat haluavat makeampia tuotteita. Kyllä elintarvike teollisuus ja tuotanto tietävät mitä me haluamme...Tuo sokerin 50/50 glukoosia/fruktoosia jää melko vähälle huomiolle, en muista siitä juurikaan missään puhutun, kun puhutaan sokerista yleisellä tasolla. Eli jos syö paljon sokeroituja tuotteita, saa myös sitä fruktoosiakin paljon. Eikä siinä vielä mitään jos henkilön elimistö on ns.terve ja on paljon liikkuvaa sorttia, joka ylimääräisetkin sokerit polttaa nopsasti pois. Mutta jos on jo kerennyt kehittelemään kroppaansa metabolisia häiriöitä, ei fruktoosi ole hyvä sekoittaja ko kuviossa. Eli jos on ongelmia, niitä ei kannattaisi hakea lisää väärillä ruokavalinnoilla. Toki hedelmistä tulee myös vitamiineja ja hivenaineita, mutta ehkä kuitenkin niidenkin syömisen määrää pitäisi rajoittaa esim. yhteen hedelmään per päivä, erityisesti niillä joilla on sokereiden kanssa häiriöitä. Sitäkään ei ehkä riittävästi korosteta, että hedelmämehut ns.tuoremehut ovat myös ongelmallisia. Parempi siis syödä yksi appelsiini kuin juoda lasillinen appelsiinituoremehua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän näkemyksesi, että ehkä joidenkin metaboliahäiriöisten kannattaisi olla varsin tarkkana hedelmissäkin. Jos joku tämän itselleen kokeilun kautta parhaaksi kokee niin sitten on niin.

      Mutta en voi olla lukematta rivien välistä myös viimevuosien paisuneen fruktoosipelottelun vaikutusta kun puhutaan hedelmien rajoittamisesta yhteen per päivä. Ihan sama juttu kuin allaolevassa vastauksessa, niin vielä en ole sellaiseen asiakkaaseen törmännyt jolle hyvää kokonaisuutta luotaessa hedelmien liiallisuus olisi ollut ongelma. Näen paljon isompana ongelmana hedelmien liian vähäisen syömisen kuin liian runsaan syömisen. Näin isossa kuvassa ja yksilöillä voi sitten olla hiukka erilaisia ratkaisumalleja.

      Ja kyllä! Hedelmiä, ei hedelmämehuja!

      Poista
  8. Tämä aihe silloin tällöin pulpahtaa pintaan, ja kannan korteni kekoon myös: vastaanottotyössä en ole vielä törmännyt yhteenkään ihmiseen, jolla hedelmien syönti olisi överiä. Jos löytyy, niin taustalla lienee jonkinlaista mielenhäiriötä? Tähän kannattanee toki tällöin kantaa ottaa.
    Satunnaisesti voi joskus (allekirjoittanutkin) nauttia 3-4 hedelmää päivässä (omenien kypsymisaika jne.), mutta asiakkaat (ylipainoisia tai ei) eivät juuri raportoi 2-3 hedelmää enempää päivässä syövänsä. Ja huomioiden kaiken hyödyn (kivennäisaineet, antioksidantit, kuitu, sekä vatsantäyte, jolla vähennetään ravintoaineköyhien ruokien syöntiä)ei liene juuri haitallista tuo mahdollinen 15-20 g fruktoosin saanti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on kokemusta hedelmänsyönnin överiksi menemisestä. Nuorena kun harrastin toinen toistaan hullumpia dieettejä, söin yhdessä vaiheessa ihan hillittömästi omenoita, esimerkiksi 5-6 kpl (isoja tuontiomenoita, ei kotimaista kokoluokkaa).

      Siitä oli sellainen seuraus, että tulin vähäksi aikaa omenille allergiseksi. En voinut edes juoda omenamehua. Allergia parani itsestään, ja nykyisin syön ehkä pari hedelmää päivässä, myös omenoita.

      Poista