maanantai 14. toukokuuta 2012

Motivoiva startti - helppo tapa sössiä muutos

Sanaparin "motivoiva startti" harvemmin kuulee missään sellaisessa yhteydessä, jossa siitä osaisi olla tyytyväinen. Toki on mukavaa jos elämäntapamuutoksen alussa saadaan hyviä kokemuksia, jotka vahvistavat tehtyä työtä ja kannustavat jatkoonkin, mutta silti tuo sanapari liki aina liittyy siihen että joku tekee jotain liian rankasti, liian nopeasti, liian vähän kehoaan kuunnellen ja kaiken kaikkiaan ..hmm.. ei järkevästi. Tunne on aina tärkeä ja ottaa helposti niskalenkin järjestä, mutta jos tunne vie pöpelikköön niin se pitää oppia ohittamaan.

Motivoivan startin käsite tuntuu aika paljon latautuneen nimenomaan laihdutuksen alkuvaiheeseen, jossa motivoiva startilla tarkoitetaan että heti alussa laihdutaan riittävästi - mielellään paljon. Systeeminä on usein paasto, pussikeitot tai muuten vaan vähäinen syöminen laihdutuksen alkuvaiheessa. Pikainen google-haku vahvistaa asian sillä 4:n ensimmäinen osuman joukossa 3 liittyy nopeaan laihdutusalkuun. Mutta kyllä ilmiöön törmää muuallakin elintapamuutoksissa liikunnan aloittamisesta terveyshakuiseen syömiseen - käytän jatkossa kuitenkin lähinnä laihdutusesimerkkiä, koska se on useimmille tunnetuin ja samalla yleisin esimerkki. Juju on kuitenkin aina sama - lähdetään lujaa liikkeelle niin, että jo alussa saadaan tuntuvia vaikutuksia ja tuloksia.

Mikä siinä mättää? 
Ei voi kiistää, etteikö laihduttajaa aidosti innosta kun paino laskee ensimmäisen viikon aikana 1,5 kg. On ymmärrettävää, että henkilö haluaa heti alkuun selvää tulosta saadakseen fiiliksen että sitä työtä kannattaa jatkossakin tehdä.  Ja silti se on usein auttamattoman lyhytnäköistä toimintaa, jossa annetaan lyhytaikaisen tunteen haudata alleen kaikki taustalla olevat järkisyyt. Paitsi että tietoa ei ehkä ole tai tunne voittaa tiedon, niin on tässä varmaan kyse muutakin - järkisyyt jos mitkä kuulostaa tylsältä, suorastaan sellaisilta jota vastaan haluaa näyttää närhen munat. Niin tai näin, niin motivoiva startti on edelleen vahva osa elämäntapamuutosta - ja etenkin laihdutusta.

Ongelma tulee siinä, että se miten motivoiva startti toteutetaan virittää samalla kehon tilaan, jossa jatkossa on hyvin vaikea onnistua. Kun joku aloittaa laihduttamisen tiukalla motivoivalla startilla, niin se tarkoittaa samalla kehon nälkämittarien virittymistä kaakkoon, fyysisten voimavarojen hupenemista ja monenlaisia ylikierroksia kehossa, jotka jäävät odottamaan kostoiskuaan. Ja kyllähän se useimmilla niitä henkisiäkin voimavaroja pahanlaisesti syö siellä tsemppaamisen pinnan alla - mutta tässä yksilöllinen hajonta on niin suurta, etten tästä numeroa halua tehdä. Motivoivia startteja ei myöskään toteuteta millään lupsakan rauhallisella otteella ja kivaa ei ole.

Eli laihdutuksen tapauksessa niillä motivoivilla alkuviikoilla on melkeinpä varmistettu, että jossain vaiheessa ei voida hyvin tai väsytään, syömiskohtaukset iskevät kulman takaa, liikkuminen on puurtamista ja kroppa sekä mieli laittavat hanttiin elämäntapamuutokselle kaikin tavoin. Sitten voidaan taas päivitellä miten hankalaa ja haastellista se laihduttaminen on. Tai jokin muu elämäntapamuutos.

Case: motivoiva startti maratonilla
Laihdutuksen tapauksessa tätä motivoivan startin haitallisuutta ei puheidenkaan jälkeen aina nähdä. Mutta aika monelle se hahmottuu vähän paremmin analogialla, joita olen kokeillut monenlaisia ja monella tasolla todennut maratonjuoksun parhaimmaksi. Eli pysyvä laihdutus on kuin maratonjuoksu: siinä pitää olla pohjat kunnossa (vs. stressinhallinta ja voimavarojen huomioiminen), sen opettelu kestää ja niin pitkällä matkalla on opeteltava lukemaan kehoa miten se jaksaa niin pitkän reissun että jaksetaan maaliin asti.

Ja nyt - mieti motivoivaa starttaajaa: hän on Helsinki City Maratonilla tunkenut lähtijöiden eturiviin ja starttaa piikkarit jalassa lähtötelineistä. Kun lähtölaukaus pamahtaa hän kiihdyttää täyteen vauhtiin ja huomaa ilokseen muiden jäävän taakse. Täysiä vedetään yhä ja ero muihin vain kasvaa. Hitto, miten voittaja fiilis! Kunnes siinä parin sadan metrin jälkeen alkaa vähän hapottamaan jaloissa ja... maali jää näkemäti tällä taktiikalla. Tuntuuhan se varmaan hetken hyvältä, mutta vielä paremmalta se tuntuu niistä juoksijoista jotka pääsee sen maratonin maaliin. Tätä on motivoiva startti laihdutuksessa.

"Mä tarvin motivoivan startin.."
Tässä vaiheessa moni lukija alkaakin jo näkemään, että oikeastaan motivoiva startti ei ole oma yksittäinen ongelmansa vaan vain ilmentymä jostain isommasta väärinkäsityksestä elämäntapamuutoksessa. Motivoiva startti on osa ajattelumallia, jossa tulosten saaminen perustuu siihen että itsekurilla ja tahdonvoimalla vaan yritetään puskea se kroppa väkisin kuosiin ja toimimaan. Sen sijaan, että opeteltaisiin miten saadaan se kroppa toimimaan niin, että saadaan se tuloskin sitten joskus. Tai joku muu väkisin väännetty analogia, siitä että rauhallisemmin ja kehoa kuunnellen saadaan parempia tuloksia.

Aika usein näen/kuulen motivoivan startin yhteydessä henkilön toteavan "mä TARVIIN tän motivoivan startin, jotta mä jaksan...". Ja vastaus on "EI, sä tarviit ihan uudenlaisen ajattelumallin!". En nyt tarkoita, että motivoivaa starttia toteuttaville pitäisi naureskella - mutta samalla ei yhtään haittaisi jos ilmiöön suhtauduttaisiin vähän kuin ne muut maratonjuoksijat suhtautuisivat tähän analogiaan juoksusankariin. Aika vähän siellä lähtöviivalla olisi varmaan niitä ymmärtäjiä, jotka toteaisivat että "joo, jokainen nyt vaan löytää oman tapansa onnistua. Ehkä toi on ton."


Motivoiva startti muutoksen käynnistäjänä





12 kommenttia:

  1. Olen vähän kyllä ja ei tämän postauksen suhteen. Mielestäni tarvitaan jotain joka erottaa entisen tilan uudesta tavoiteltavammasta tilasta. On niin kovin helppoa ajatella että käynpä nyt tästäeteenpäin aktiivisesti lenkillä ja jätän lenkin ostamatta :) mutta jatkuuko tämä tarvittavan pitkän ajan (12 kk-)?

    Selkeä startti voisi olla esimerkiksi kiloklubiin liittyminen ja oman alkupainon ja muiden tietojen kirjaamista sinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kyllähän jotain pitää muuttaa ja jos haluaa jonkun muuttuvan. Lähinnä tarkoitus tässä olisi suhtautua varauksella niihin kaikkein raakahenkisimpiin aloituksiin.

      Startit ja muutokset ok tietty - tai siis välttämättömyys. Mutta yleensä siinä vaiheessa kun sanapari motivoiva startti astuu kuvaan, niin siinä ei yleensä olla sopivasti pohdittujen ja 12 kk kestävien muutosten äärellä.

      Poista
  2. Heippa! Olen kokeillut pussikuurikuvioita juuri tuon "motivoivan startin" vuoksi. Ei se minua auttanut elämäntapamuutoksessa - tuollainen raju tai totaalinen startti onnistui lähinnä rakentamaan jyrkästi erilaiset kaksi olotilaa. Sen euforisen ketoosin - jossa kaikkki tuntuikin ylen helpolta - ja sitten sen ketoosin jälkeisen toisen (ja paljon mutkikkaamman) elämän. Minusta tuntuu että koko homma on lähtenyt toimimaan vasta kun ymmärsin, monen mutkan jälkeen, mistä tuossa hitaassa ja hyväksyvään ajatteluun perustuvassa elämäntapamuutoksessa on kyse. Eli sikäli en ole näitten muka-motivoivien-starttien ystävä. Mutta ajattelen kyllä niin että JONKIN asian pitäisi aika pian olla palkitsevaa siinä uudessa elämäntavassa, jotta jostain näkee että tämä kannattaa. Paino ei laske nopeasti eikä olemuskaan heti muutu, mutta sellaiset asiat kuin parantunut yleisolotila, lenkin jälkeinen euforia, tai paremmat yöunet ovat toimineet tällaisina pikapalkitsijoina, joiden jälkeen jaksaa sitten muutamia vaikeampiakin asioita.

    VastaaPoista
  3. En ymmärtänyt kysymyksiä, enkä otsikkoa. Onkohan multa mennyt jotain ohi...? :D

    Hieno vertaus tuo marathon!

    VastaaPoista
  4. Juuri kirjoitin blogiini vertauksen siitä, että kuinka moni onnistuu rautatieasemalla meditoimaan itsensä rennoksi kun ekaa kertaa kokeilee. Että suunnilleen yhtä hankalaa on saada painonhallinnasta rentoa, mutta se onnistuu kyllä jos vähän näkee vaivaa.

    Tiskiblogi

    VastaaPoista
  5. Minusta nuo motivoivat startit virittää ajatuksetkin ihan väärään fiilikseen (hakemaan nopeaa palkintoa). Kun ei se painonhallinta ole mikään nopea juttu, joka palkitsee heti mojovilla miinusmerkkisillä puntarilukemilla.

    Kiitos muuten Patrik hyvistä ajatuksista > niiden avulla -30 kg ja paino pysynyt omassa luonnollisessa painossa jo monta vuotta.

    VastaaPoista
  6. Mä lasken motivoivaksi startiksi ihan vaan sen, että onnistuu niissä pienissä muutoksissa. Jos vaikka ottaa ensimmäiseksi haasteeksi vaihtaa kahvitauon pulla omenaan - ja onnistuu siinä, niin motivoihan se! Huomaa, että pystyy. Ainakin minä aloitin painonpudotuksen pienillä asioilla, en meditoimalla rautatieasemalla.

    VastaaPoista
  7. Tuli aika hyvä mieli tästä postauksesta sen suhteen, että olen itse aloittanut laihduttamisen "ihan tavallisella" ruokavaliolla joka on vain yksinkertaistettu eikä siinä ole mitään äärimmäisyyksiä. Olin synnytyksen jälkeen merkittävästi lihava ja kun vauva tuli 6kk niin halusin alkaa tiputtamaan vauvakiloja. Olen tehnyt koko prosessin maltillisesti koska olen halunnut ensisijaisesti imettää samalla ja se luonut rajat sille, paljonko olen voinut nipistää ruoasta. Kuitenkin koin asian niin, että on parempi ryhtyä toimeen sillä mahdollisesti imetän useamman vuoden ja olin hyvin ahdistunut suuresta ylipainosta. Nyt -14kg ja johan hymyilyttää :)

    Olen aiemminkin kommentoinut, sillä opiskelen myös ravitsemustieteitä :) Kirjoittelen omaa rentoa (laihdutus)blogia osoitteessa

    http://toobigtobeme.blogspot.com

    VastaaPoista
  8. Hyvä vertaus. Minullakin oli jonkinlainen tuollainen startti. En käyttänyt laihdutusvalmisteita, mutta söin liian terveellisesti.En kyllä nähnyt nälkää. En edes yhtä keksiä voinut syödä, vaikka mieli olisi tehnyt. Liikuin paljon ja pääsin siihen tavoitepainoon. Mutta sitten kun tuli töissä stressiä niin en jaksanutkaan enää pitää huolta ruokavaliosta enkä liikkua ja sitten tietenkin lihoin. Mutta opin kuitenkin syömään paljon kasviksia eikä se suinkaan ole huono asia.
    Parin vuoden päästä aloin kiinnittämään taas huomiota ruokavalioon. Pidin kirjaa kiloklubissa syömisistä.
    Lopetin sen kun tuntui että se kahlitsi liikaa. Ajattelin että syön niin paljon kuin haluan, kunhan syön nyt kasviksia vähintään puoli kiloa (ja joskus enemmänkin) ja suosin täysjyvätuotteita. Ja syön aamupalan. välillä se jää vähäiseksi, mutta sitten syön lounaan vähän aikaisemmin.Mukaan mahtuu vähän niitä huonompiakin päiviä.
    Tällä tavalla laihduin hitaasti kuusi kiloa puolessa vuodessa. Mutta ei mulla paljon ylipainoa olekaan.
    Sinun kirjoista on ollut paljon hyötyä.Ne ovatkin parhaita kirjoja mitä olen lukenut!

    VastaaPoista
  9. Komppaan edellistä, Patrikin ajatukset ovat tähän mennessä järkevintä, mitä olen tältä alueelta kuullut.

    Pikakuurit on täälläkin tullut kokeilluksi - hulluimpana (paaston lisäksi) ehkä sellainen, että viikon ajan syötiin pelkkää keitettyä riisiä, haudutettua sipulia, omenoita ja porkkanamehua. Arvatkaa, tekikö mieli riisiä tai sipulia vähään aikaan sen jälkeen?

    Minua aina ärsyttää, kun ihmisillä on niin kiire painonpudotuksen kanssa. Lehdet vielä yllyttävät tätä ajattelua "viidessä viikossa rantakuntoon" -jutuillaan. Tottakai olisi kiva, jos yhtäkkiä hokkuspokkus aamulla heräisi 20 kg kevyempänä, mutta kun ne kilot eivät ole parissa viikossa tulleetkaan, niin miten ei ymmärretä, että niiden poistumisellekin pitää antaa aikaa?

    Ei silti, ihan samalla tavalla minä ajattelin parikymppisenä. Ikä on onneksi tuonut tietoa, viisautta ja malttia lisää.

    VastaaPoista
  10. Minä haluaisin huomauttaa eräästä toisestakin "motivoivan startin" ongelmasta- kun paino putoaa aluksi nopeasti, saman meiningin odottaa jatkuvan. Ongelmana myöhemmin ei välttämättä ole se, että luovuttaa painonhallinnan kanssa, vaan homma menee överiksi. Minä laihdutin muutaman ylimääräisen kilon aika radikaalilla energiansaannin vähentämisellä ja liikunnan(yhtä radikaalilla, mutta hitaammin) lisäämisellä. Energiavajeen aiheuttamassa henkisessä sekavuudessa jatkoin laihduttamista senkin jälkeen kun normaalipainon - ja alipainon -rajat menivät ohitse. Mitä yritän sanoa, on että varsinkin jos ylipainoa on vain muutama kilo, niin radikaali energiansaannin rajoittaminen "alkuunpääsemiseksi" voi olla tie myös ihan toisenlaisiin sairauksiin. Ihan mututuntumalla väittäisin että terveeseen syömiseen pussikeitto - tms.dieetit eivät kuulu.

    VastaaPoista
  11. Olen just tuolla motivoiva startti -reitillä. Tule tutustumaan siihen googlaamalla tervejahoikka! Mielellään tietenkin tukevalla ja kannustavalla tavalla, mutta pelottelu ja kritiikkikin on paikoillaan.

    VastaaPoista