Hiekkalaatikon henki

Blogissa jakelen ajatuksia joita ajoittain saattaa mieleen juolahtaa ja kommenteista saatan oppia uutta. Lukijoiden toivon saavan oivalluksia jotka helpottaisivat miten syömiseen voisi suhtautua ja miten sitä voisi toteuttaa.

Esimerkkiyteni lapsilleni

torstai 29. joulukuuta 2011

Näin löytyy Pöperöproffa


Vuoden lopussa on hyvä summata yhteen vuoden saldoa - ja teen sen blogin ehkä mielenkiintoisimmista asiasta eli millä hakusanoilla blogiin tullaan. Tässä joitain poimintoja ja ajatuksia niistä:

- erittäin yleinen on "miten olla syömättä": mikä herättää kyllä surullisia ajatuksia syömisen motivaatioista ja ratkaisuista.
- äiti syö epäterveellisesti: hiukka surullinen olo tästäkin tulee jostain syystä..
- lihonut: lyhyt ja ytimekäs hakusana. Suomalaista kommunikaatiota parhaimmillaan. Voin jo kuvitella vastaanotolla jonkun murisemassa lihonut..
- terveydenhoitajat turha ammattikunta: ehkä pientä turhautumista saatuun hoitoon?
- aurajuustoaddiktio: käsi pystyyn! Kuinka monella on tämä??!?
- en hirveästi pidä ihmisistä: onkohan tässä mennyt nyt päiväkirja ja googlehaku hiukka sekaisin...?
- Anttila.fi: ???? aivan mysteeri..
- voi olla että asia on niin, sillä jollain lailla sen on oltava: nyt minua todella huolestuttaa, että tällä lauseella eksyy sivuilleni. Pohdiskelevuus on hyvä, mutta että ihan näin korkealentoista...
- sinun lapset minun lapset kolmas osa: ??? perinnönjakoasioissa Pöperöproffalla on aika vähän annettavaa..
- on esimerkiksi hyvin vaikea: on, tosi vaikeaa..
- miten tehdä helppo kyselytutkimus: tätä googlatessa olin toisena haussa. Ei taida kyselytutkimuksen teosta olla liikaa juttuja netissä.
- miten voi syödä: haarukka, lusikka ja veitsikin jos haluaa tyylitellä. Ei tämä nyt niin vaikeaa ole.
+ tietty lukemattomat variaatiot nimestäni mm. patrick barg, patrick borb

perjantai 16. joulukuuta 2011

Terveellinen syöminen on kalliimpaa


Otsikko ei ole marinaa. Se on toteamus.

Usein harmitellaan kuinka terveellinen syöminen on kalliimpaa. Eihän se hyvä asia ole ja ymmärrän harmituksen, mutta pohjimmiltani ajattelen totta kai se on ja tulee olemaankin. Maksaahan se laatu kaikessa muussakin - ja sitten pitää olla vaan tarkka, ettei maksa turhaa brändilisää millä ei sitten olekaan laadun kanssa aina tekemistä. Ja olen toki hintapoliittisten ratkaisujen kannalta, jotka alentavat terveellisten ruokien hintaa ja mahdollistavat terveellisempää syömistä tuloluokista riippumatta - mutta vaikka näitä toimenpiteitä tulisikin niin terveellinen ruoka on ja tulee pysymään aina kalliimpana. Sen ei ihannemaailmassa pitäisi olla niin, mutta niin se vain on.

Terveellisen ruuan hinta

Tarkoitettakoon tässä yhteydessä terveellisellä ruualla ruokien perusraaka-aineita ja kohtuullisen perusmuodossaan: kasviksia, hedelmiä, marjoja, maitotuotteita, lihaa, kalaa, kanaa, kananmunia, täysjyväisiä viljatuotteita jne.. Verrattuna vähemmän terveelliseen ravintoon nämä kaikki ovat joko tuoretuotteita tai muuten melko vähän käsiteltyjä tuotteita mikä tarkoittaa, että niiden säilyvyys on heikompaa ja hävikin riski suurempi - eli niiden hinta on suurempi. Ja varmaan sata muuta syytä miksi kaksintaistelussa terveellisempi ruoka vs. raffinoidumpi ja käsitellympi pidemmän hyllyiän tuote terveellisyys on kalliimpaa . Koska en tunne hinnanmuodostusta niin hyvin, niin en viitsi alkaa edes spekuloimaan kaikilla syillä - todettakoon vain että pidän kohtuullisen itsestäänselvänä että terveellisempi syöminen on kalliimpaa. Tottakai aina voidaan tehdä laskelmia kuinka terveellisestikin voi syödä halvalla, mutta silloin puhutaan sitten taas rajoittuneesta valikoimista ja rajoittuneista mahdollisuuksista. Kasviksista saa toki halpoja kun laskee porkkanat, lantut ja keräkaalit mutta laitapas joukkoon vähän paprikaa, basilikaa ja tomaattia niin alkaa hintaa ihan peruselintarvikkeistakin jo tulemaan - jostain eksoottisemmasta puhumattakaan. Riippunee myös alueellisista ruokatavoista ja yksilöllisistä mieltymyksistä onko terveellinen syöminen kalliimpaa vai ei - esimerkiksi kuopiolaisessa kansainvälisesti maineikkaassa diabeteksen ehkäistytkimuksessa havaittiin, että terveellisempi syöminen ei pelkästään ehkäissyt tuntuvasti diabetesta vaan se oli myös halvempaa (tutkimusviite). Joten ei tämäkään toki ihan yksioikoinen asia ole, mutta kyllä minun mielipiteeni on että laaja-alaiset terveellisen syömisen mahdollisuudet ovat epäterveellisiä kalliimpia.

Lisähintaa ei tietty kannata maksaa "terveystuotteista" eli elintarvikkeista, jotka pyrkivät ratsastamaan terveysmielikuvilla vaikka niiden hyöty oikeasti on kyseenalainen tai usein jopa pomminvarmasti mitään lisähyötyä ei ole. Siksi näkisinkin että puhuttaessa terveellisistä elintarvikkeista puhumme enimmäkseen peruselintarvikkeista ja raaka-aineista - "terveysvaikutteisten" elintarvikkeiden mielikuvan alla kun on niin monenlaista tuotetta, että niihin tätä yleistystä ei oikein voi laittaa.

Kun on ihan ilmeisesti ymmärrettäviäkin syitä miksi terveellinen ruoka maksaa enemmän, niin ei se kaipaisi ylimääräisiä rasitteita. Esimerkiksi kasvisten ja hedelmien hinta Suomessa on 20 % Euroopan keskitasoa kalliimpaa, mikä on enemmän kuin useimmilla muilla ruokaryhmillä (keskitason ollessa 13 % keskitasoa kalliimpaa) - tässä ymmärtääkseni iso rooli on nimenomaan arvolisäverolla joka on keskimäärin tuplasti suurempi kuin muissa EU-maissa. Ja siksi paljon peräänkuulutettu kasvisten arvonlisäveron vähennys tuntuisi jotenkin kohtuulliselta. Suomalaisessa selvityksessä on arvioitu, että sekä epäterveellisten ainesten veronlisäyksillä ja kasvisten veroalennuksilla saadaan terveyshyötyjä ja useat tutkimuksetkin puoltavat näitä johtopäätöksiä - esimerkiksi hinnanalennusten 10 %, 25 % ja 50 % on havaittu lisäävän ruokien kulutusta 9 %, 39 % ja 93 %. Vaikka on toki niin, että lisäverot epäterveelliselle ovat taitaneet tutkimuksissa tuottaa keskimäärin hieman parempia tuloksia kuin huojennukset terveellisille.

Asioita voisi kai parannella hintapuolella monella muulla tavoin kuin kansallisilla toimenpiteillä. Lihavuuden ehkäisyn politiikan nokkamiehenä pitkään kiertänyt Philip James ainakin muutamia vuosia sitten kovastikin vetosi Euroopan maatalouspolitiikan (CAP) muutoksiin, jotka suosisivat mm. terveellisempien ruokien hinnanlaskua. Keskeisin kommentti Jamesilla oli, että valtaosa (olikohan joku käsittämättömät 80-90 %) EU alueella tuotetuista kasviksista jää pellolle, koska niitä tukisysteemien vuoksi ei kannata kerätä - seurauksena tietty kasvisten hinnannousu kun tuotteita on vähemmän markkinoilla. Kuulostaa hullulta, mutta samoja linjanvetoja on useampia (katso WHO raportin sivu 25) , joten asiassa lienee perää vaikka CAP on itselleni täyttä hepreaa. CAP taitaa elää tasaisesti ja minulla ei ole oikein tietoa onko näiltä osin asioita muuttunut tai muuttumassa - enkä ala sitä nyt selvittämään mutta jos joku tietää niin infoa kiitos.

Mutta kaikenlaista olisi siis tehtävissä ruuan hinnan saralla...

Ruuan hinta jatkossa

Kaikki odotukset tuntuvat nykyisellään olevan ruuan hinnan nousupaineissa. Kannattaa pitää mielessä, että nykyään kotitalouksien menoista vain noin 13 % menee ruokaan kun se 1960-luvulla oli tuplasti enemmän ja sotien jälkeen noin puolet - eli ruokakulut suhteessa tuloihin ovat ennätysalhaalla ja korotuksen ei pitäisi olla mieletön shokki. Myös EU-maiden kanssa olemme tuolla 13 %:lla keskitasoa ruuan kulutusosuudessa - eli vaikka ruoka Suomessa on "kallista" niin se on kuitenkin aika normisuhteessa tulotasoomme.

Mutta ei ruoka ilmeisesti tästä ainakaan halpenemaan tule. Ruoka on astunut osakemarkkinoiden kaltaisten spekulatiivisten hintavaihteluiden piiriin mikä pitää nopeat hintavaihtelut aina mahdollisina. Lisäksi ruuan muuttaminen biopolttoaineeksi on sotkenut hintoja. Erään arvion mukaan valtaosa ruuan viimeaikojen hintavaihtelusta selittyykin näillä kahdella tekijällä. Tulevaisuutta on hiukka vaikea ennustaa, mutta kaikkialla tunnutaan valmistauduttavan ruuan hintojen nousuun jatkossakin - joten lienee järkevää olettaa ettei ruoka ylipäätään tule ainakaan halpenemaan lähiaikoina. Saatika sitten terveellisempi ruoka..

Lisäksi niin kauan kuin Suomessa elintarvikekauppa on Euroopan keskittyneintä, niin kilpailusta tulevaa hinnanlaskua tuskin hirveästi tulee näkymään. Ainakin minun käy aika paljonkin sääliksi varsinaista tuotantoporrasta, joka ei juurikaan ole päässyt tulosten kasvua näkemään kun viime vuosikymmenten tulokset ovat valuneet käytännössä kokonaan kauppojen katteeseen.

Mitä yritän sanoa?


Olen varma, että hintapoliittisia ratkaisuja terveellisen syömisen tukemiseen tullaan jatkossakin ajamaan kansanterveystyössä - ja osin niitä tullaan toteuttamaankin. Niin kauan kun tuloerot ovat kasvussa niin nämä teemat ovat yhä tärkeämpiä. Pahaa kuitenkin pelkään, että nekin harvat ratkaisut joita tehdään ovat epäterveellisempien ainesten veronkorotuksia eivätkä hinnanalennuksia - vaikutusteholtaan tutkimuksissa selvää eroa ei ole ja valtio ottaa mieluummin rahaa kuin antaa. Hyvä puoli tietty on, että nämäkin asiat ovat kuluttajien (=äänestäjien) vaikutuksen piirissä ja kovalla äläkällä myös hinnanalennuksia terveellisemmille ruoka-aineille voisi tulla.

Kuulen silloin tällöin kuinka yritetään sanoa, ettei terveellinen syöminen ole sen kalliimpaa kuin epäterveellinenkään - tarkoituksena kannustaa terveelliseen syömiseen. Ymmärrän kannustamisnäkökulman (ja kun suomalainen tutkimuskin niin on todennut) mutten silti pidä sitä hyvänä tai edes oikeana viestinä. Jos tämä näkemys vahvistuu, että terveellinen syöminen on halpaa mitäs sitä sitten vaatia kouluruokailuun lisävaroja tai moneen muuhun asiaan apua minne sitä kuitenkin tarvitaan. Näkisin mieluummin yleislinjauksena  sen, että terveellinen syöminen kansallisella tasolla ja yksilötasolla on asia, joka ei tule itsestään eikä se tule pilkkahintaan. Siihen pitää edes vähän satsata eikä yrittää vain maksaa mahdollisimman vähän.

Mutta tapahtuu poliittisella sektorilla mitä tahansa ja tulee ruoka kallistumaan tai ei niin siitä ei silti pääse mihinkään että terveellinen ruokavalio on joiltakin osin kalliimpaa nyt ja jatkossakin. Vähäravinteinen einesateria tulee varmasti olemaan halvempi kuin monipuolinen ateria. Näin siis minusta. Mutta en ole mikään hinnanmuodostuksen ekspertti ja minusta olisi kiva kuulla muidenkin mielipiteitä? Onko realismia saada terveellinen ruoka epäterveellisen tasolle - hyvä jos on, mutta kerro miten monipuolisesti toteutettu, terveellisemmistä ja tuorehkoista aineksista koottu ruokavalio sellaiseksi saadaan.


Onko terveellinen syöminen kalliimpaa ja kannattaako terveellisten ruokien hinnanlaskua edistää?



-------------------------------------------------------------------------------------------------

torstai 8. joulukuuta 2011

Karsiikö maku terveellisessä syömisessä?

Totta kai haluaisin todeta vastauksen otsikon kysymykseen olevan "ei tietenkään" - ja vastaankin niin - mutta ei se ihan niin yksinkertaistakaan ole ja valtaosalla maku tuntuu kärsivän. Aiemmin pitämässäni gallupissa sain seuraavanlaisen vastausjakauman..

Valitsetko terveyden/painon nimissä vähemmän maukkaita tuotteita?

... ja tässä on joitakin ajatuksia siitä.

Valtaosa tekee mausta komromisseja
Ensinnäkin minusta on kieltämättä hieman surullista ja myös kuvaavaa, että 70 % vastaajista syö enemmän tai vähemmän terveyden vuoksi ruokaa, jonka maku ei ole ihan tiptop. Se ei oikein mahdu omaan käsitykseen hyvästä syömisestä, jonka eräs periaate on ettei ruuan maun kanssa tehdä koskaan kompromissia. Syödään niin maukkaasti kuin voidaan ja jos/kun terveyttä halutaan siihen samaan syssyyn niin se tapahtuu etsimällä ne ruoka-aineet, reseptit ja ruuanlaittotavat joilla terveellistä ruokaa saadaan syötyä itselle maukkaalla tavalla. Ei terveellinen syöminen voi olla mitään väkisin ruuan runttaamista mahalaukkuun. Minulle tulee vähän väkisinkin tästä "kevyt mutta ei niin maukas" ruuanvalinnasta mieleen ammoinen Jenkeissä myytävä laihdutusjauhe jota piti levitellä ruualle ettei se maistu niin hyvälle. Aika samaa ajatusmallia ne edustaa, vaikka kaikki pitää sitä jauhetta kammottavana ideana.

Miksi ei kannata tehdä mausta kompromissia?
Makukompromisseista voi olla selvää haittaa. Jos leikitään ihannevisioilla niin syömisen tavoitehan on parantaa hyvinvointia ja siinä keskeistä  - jaksamis- ja terveysnäkökulmien ohella - on syömisen maukkaus, sosiaalisuus, joustavuus ja stressittömyys. Maun kanssa kompromissien tekeminen ei oikein sovi näiden kriteerien kanssa ja on hyvinvoinnille pieni lohtu jos valinta parantaa yhtä 1-2 hyvinvoinnin tekijää mutta heikentää samalla 3-5 tekijää.

Makukompromissit eivät myöskään ole erityisen tarpeellisia. Jos on sitä mieltä (kuten itse olen), että syömisen terveysvaikutukset tulevat enimmäkseen joustavasta syömiskäyttäytymisestä, tasaisesta syömisestä, kasviksista, öljyistä ja kalasta niin näissä asioissa aika vähän tarvii mitään kompromisseja tehdä. Toki on oma hommansa opetella toteuttamaan niitä maukkaasti mutta yleensä jos hommaan ryhtyy niin kyllä niiden maukkaasti ja kompromissittomasti syöminen onnistuu. Ja kun nuo onnistuvat, niin pienemmissä asioissa voi syödä vapaasti maukkaimpia vaihtoehtoja. Jos isot asiat ovat pielessä, niin pienemmissä asioissa voidaan yrittää paikata ongelmia esim. kevytvalinnoilla - mutta on se vähän sellaista pienen merkityksen näpertelyä.

Syödäänkö maukasta ruokaa vähemmän?
Valmius tehdä ruuan maun kanssa kompromisseja ei myöskään mitenkään edistäne painonhallintaa, joka on näiden valintojen yleisin motiivi. On kovin lyhytnäköistä ajatella syömisen hallintaa ja painonhallintaa vain niin, että kun tässä on xx kcal vähemmän energiaa niin siitä on oltava hyötyä - siinä unohdetaan nätisti aineenvaihduntanäkökulmat, kylläisyysnäkökulmat ja mielentilojen vaikutukset. Ja varmaan paljon muutakin. Aina silloin tällöin kuulen jonkun - joskus myös itseni - sanovan, että ihminen tulee helpommin kylläiseksi ja syö vähemmän kun syö hyvän makuista ruokaa. Se on minusta ihan hyvä viesti, mutta ei asia oikeasti ihan niin yksinkertainen tietenkään ole.

Se miten hyvä maku edistää kylläisyyttä liittyy ehkä enemmänkin syömistilanteeseen kuin itse makuun. Keskittyminen hyvän ruuan tekemiseen ja ruuan makuun kielii mindfullness-henkisestä suhtautumisesta syömiseen, jollainen normalisoi syömistä ja ehkäisee syömisen ylilyöntejä. Eli makuun keskittyvä syöjä syö vähemmän koska hänen mielentilansa on vapautunut ja syömisen säätely pääsee toimimaan hyvin. Tämä on minusta oikea ja riittävä peruste jatkossakin kannustaa hyvänmakuisen ruuan tekemiseen ja siihen ettei mausta tehdä kompromisseja. Mutta tämä vaikutus ei siis varsinaisesti liity makuun. Entä itse maku sitten? Niin, kyllä se vain vaikuttaa siltä, että mitä paremman makuista ruoka on niin sitä enemmän sitä syödään ja se on tietty loogista. Miten sitten selitetään monen kokemukset, että paremman makuista ruokaa tulee käytettyä vähemmän - vaikkapa paremman makuiseksi koettua täysrasvaista juustoa tulee käytettyä vähemmän kuin pliisumpaa kevytjuustoa, Kyllä tämäkin kylläisyys/mieliteko vaikutus voi liittyä makuun mutta enemmän uskon sen liittyvän taas ajatukseen - henkilöä, joka valitsee vaikkapa sen täysrasvaisen juuston toteuttaa syömistä vapautuneemman mielentilan alla ja siksi syö vähemmän.


Pyri syömään hyvin, mutta älä tee mausta kompromissia.
Tämä ei ollut muuten puheenvuoro kevyttuotteita tai mitään muutakaan vastaan. Minusta niitä kannattaa valita jos ne omaan ajatusmaailmaan sopii ja sieltä hyvän tai mielellään parhaan makuisia vaihtoehtoja löytyy. Ja jos ei, niin ilmankin pärjää hyvin ja olennaiset asiat ratkaisee.  Ehkä tärkeintä olisi löytää syömiseen tätä ajatusta "Mä yritän syödä hyvin, mutta en suostu stressaamaan ja syömään tylsästi". Silloin ollaan jo tosi pitkällä hyvän syömisen ajatusmaailmassa.