Miten intuitiivinen syöjä olet?

torstai 8. joulukuuta 2011

Karsiikö maku terveellisessä syömisessä?

Totta kai haluaisin todeta vastauksen otsikon kysymykseen olevan "ei tietenkään" - ja vastaankin niin - mutta ei se ihan niin yksinkertaistakaan ole ja valtaosalla maku tuntuu kärsivän. Aiemmin pitämässäni gallupissa sain seuraavanlaisen vastausjakauman..

Valitsetko terveyden/painon nimissä vähemmän maukkaita tuotteita?

... ja tässä on joitakin ajatuksia siitä.

Valtaosa tekee mausta komromisseja
Ensinnäkin minusta on kieltämättä hieman surullista ja myös kuvaavaa, että 70 % vastaajista syö enemmän tai vähemmän terveyden vuoksi ruokaa, jonka maku ei ole ihan tiptop. Se ei oikein mahdu omaan käsitykseen hyvästä syömisestä, jonka eräs periaate on ettei ruuan maun kanssa tehdä koskaan kompromissia. Syödään niin maukkaasti kuin voidaan ja jos/kun terveyttä halutaan siihen samaan syssyyn niin se tapahtuu etsimällä ne ruoka-aineet, reseptit ja ruuanlaittotavat joilla terveellistä ruokaa saadaan syötyä itselle maukkaalla tavalla. Ei terveellinen syöminen voi olla mitään väkisin ruuan runttaamista mahalaukkuun. Minulle tulee vähän väkisinkin tästä "kevyt mutta ei niin maukas" ruuanvalinnasta mieleen ammoinen Jenkeissä myytävä laihdutusjauhe jota piti levitellä ruualle ettei se maistu niin hyvälle. Aika samaa ajatusmallia ne edustaa, vaikka kaikki pitää sitä jauhetta kammottavana ideana.

Miksi ei kannata tehdä mausta kompromissia?
Makukompromisseista voi olla selvää haittaa. Jos leikitään ihannevisioilla niin syömisen tavoitehan on parantaa hyvinvointia ja siinä keskeistä  - jaksamis- ja terveysnäkökulmien ohella - on syömisen maukkaus, sosiaalisuus, joustavuus ja stressittömyys. Maun kanssa kompromissien tekeminen ei oikein sovi näiden kriteerien kanssa ja on hyvinvoinnille pieni lohtu jos valinta parantaa yhtä 1-2 hyvinvoinnin tekijää mutta heikentää samalla 3-5 tekijää.

Makukompromissit eivät myöskään ole erityisen tarpeellisia. Jos on sitä mieltä (kuten itse olen), että syömisen terveysvaikutukset tulevat enimmäkseen joustavasta syömiskäyttäytymisestä, tasaisesta syömisestä, kasviksista, öljyistä ja kalasta niin näissä asioissa aika vähän tarvii mitään kompromisseja tehdä. Toki on oma hommansa opetella toteuttamaan niitä maukkaasti mutta yleensä jos hommaan ryhtyy niin kyllä niiden maukkaasti ja kompromissittomasti syöminen onnistuu. Ja kun nuo onnistuvat, niin pienemmissä asioissa voi syödä vapaasti maukkaimpia vaihtoehtoja. Jos isot asiat ovat pielessä, niin pienemmissä asioissa voidaan yrittää paikata ongelmia esim. kevytvalinnoilla - mutta on se vähän sellaista pienen merkityksen näpertelyä.

Syödäänkö maukasta ruokaa vähemmän?
Valmius tehdä ruuan maun kanssa kompromisseja ei myöskään mitenkään edistäne painonhallintaa, joka on näiden valintojen yleisin motiivi. On kovin lyhytnäköistä ajatella syömisen hallintaa ja painonhallintaa vain niin, että kun tässä on xx kcal vähemmän energiaa niin siitä on oltava hyötyä - siinä unohdetaan nätisti aineenvaihduntanäkökulmat, kylläisyysnäkökulmat ja mielentilojen vaikutukset. Ja varmaan paljon muutakin. Aina silloin tällöin kuulen jonkun - joskus myös itseni - sanovan, että ihminen tulee helpommin kylläiseksi ja syö vähemmän kun syö hyvän makuista ruokaa. Se on minusta ihan hyvä viesti, mutta ei asia oikeasti ihan niin yksinkertainen tietenkään ole.

Se miten hyvä maku edistää kylläisyyttä liittyy ehkä enemmänkin syömistilanteeseen kuin itse makuun. Keskittyminen hyvän ruuan tekemiseen ja ruuan makuun kielii mindfullness-henkisestä suhtautumisesta syömiseen, jollainen normalisoi syömistä ja ehkäisee syömisen ylilyöntejä. Eli makuun keskittyvä syöjä syö vähemmän koska hänen mielentilansa on vapautunut ja syömisen säätely pääsee toimimaan hyvin. Tämä on minusta oikea ja riittävä peruste jatkossakin kannustaa hyvänmakuisen ruuan tekemiseen ja siihen ettei mausta tehdä kompromisseja. Mutta tämä vaikutus ei siis varsinaisesti liity makuun. Entä itse maku sitten? Niin, kyllä se vain vaikuttaa siltä, että mitä paremman makuista ruoka on niin sitä enemmän sitä syödään ja se on tietty loogista. Miten sitten selitetään monen kokemukset, että paremman makuista ruokaa tulee käytettyä vähemmän - vaikkapa paremman makuiseksi koettua täysrasvaista juustoa tulee käytettyä vähemmän kuin pliisumpaa kevytjuustoa, Kyllä tämäkin kylläisyys/mieliteko vaikutus voi liittyä makuun mutta enemmän uskon sen liittyvän taas ajatukseen - henkilöä, joka valitsee vaikkapa sen täysrasvaisen juuston toteuttaa syömistä vapautuneemman mielentilan alla ja siksi syö vähemmän.


Pyri syömään hyvin, mutta älä tee mausta kompromissia.
Tämä ei ollut muuten puheenvuoro kevyttuotteita tai mitään muutakaan vastaan. Minusta niitä kannattaa valita jos ne omaan ajatusmaailmaan sopii ja sieltä hyvän tai mielellään parhaan makuisia vaihtoehtoja löytyy. Ja jos ei, niin ilmankin pärjää hyvin ja olennaiset asiat ratkaisee.  Ehkä tärkeintä olisi löytää syömiseen tätä ajatusta "Mä yritän syödä hyvin, mutta en suostu stressaamaan ja syömään tylsästi". Silloin ollaan jo tosi pitkällä hyvän syömisen ajatusmaailmassa.

7 kommenttia:

  1. Minusta ruuan terveellisyys ja herkullisuus kulkevat tasan käsi kädessä.Kun syön värikästä ja tyäsiarvoista ruokaa nauttivat niin silmä, mieli kuin vatsakin. Ja olen myös huomannut että vähempi riittää, kun ruoka on herkullista ja nautittavaa. Pastamätöt ovat kaukaista historiaa!
    Motolla: Oikea ruoka on terveellistä ja herkullista, erilaiset ruoakkeet (myös ns. terveysvaikutteiset) eivät ole kumpaakaan.

    VastaaPoista
  2. Hehkutan täysillä! Hyvä ruoka voi olla riittoisampaa, jos sitä syödään hitaasti maistellen kuten minusta pitäisi. Kylläisyysvaikutus kun tunnetusti tulee viiveellä.

    Toisaalta jos ruoka ei ole herkullista, sitä voi tulla syöneeksi kerralla liian vähän, jolloin tarve välipaloille kasvaa. Näin huono ruoka voikin olla lihottavaa laajemmassa aikaikkunassa.

    Minulle tuosta kompromissien tekemisestä ei niinkään tullut mieleen raaka-ainevalinnat, vaan ruoan valmistus. Esim. savustaminen, grillaaminen, pannulla paistaminen ovat tietyissä piireissä syöpääaiheuttaviksi katsottuja. Itse haluan tässäkin painottaa monipuolisuutta. Kaikkea ei tarvitse syödä raakana tai höyrytettynä, tai toisaalta kärsitettynä, mutta jotakin voi. En ymmärrä ajatusta, että samalta grilliltä koko ateria, kun grillipihvin kanssa itse syön mieluummin vaikka tuoresalaattia ja ituja.

    VastaaPoista
  3. Vähän kärjistäen voisin sanoa: Suklaa on paras maku maailmassa. Aina kun syön jotain muuta, maku kärsii terveellisyyden vuoksi.
    Mun mielestä on ihan luonnollista, että ihmiset tykkää eniten rasvaisesta, suolaisesta ja makeasta syötävästä. Niistä tykkäämistä ei tarvitse tietoisesti opetella vaan ne maistuu hyvältä heti ekalla kerralla. Sen sijaan vihannesten ja monien muiden terveellisten ruokien syöminen pitää opetella ja makuun totutella, jotta siitä oppii tykkäämään. Ennen kuin sen opettelun on tehnyt, joutuu väkisinkin valitsemaan terveellisyyden, vaikka maku kärsii.

    VastaaPoista
  4. Suklaahan on suunnilleen terveellisempää kuin mikään?

    VastaaPoista
  5. Vuoden 2012 uudenvuoden lupaus: Lupaan, että teen HYVÄÄ kevyttä ruokaa, pahvisen "dieetti ruoan" sijaan!

    VastaaPoista
  6. Ei ruoan tarvitse olla kevyttä, kunhan sitä ei syö määräänsä enempää. Esim. ranskalaisten painonhallinta on sujunut vuosikymmeniä varsin reilulla rasvankäytöllä, mutta annoskoko onkin sitten ollut maltillinen.

    VastaaPoista
  7. "vaikkapa paremman makuiseksi koettua täysrasvaista juustoa tulee käytettyä vähemmän kuin pliisumpaa kevytjuustoa"... Kyllä tässä vaikuttaa myös se ihan psykologinen seikka, että syödessämme ns. kevyttuotteita kuvittelemme, että niitähän voikin syödä lähes mielin määrin ja mätämme sitten menemään huomattavasti reilulla kädellä. Toisaalta keho tulee vähäkalorisen tuotteen kohdala huijatuksi sekä ravinteiden että energian saannin osalta. Syömiskokemus ei tuota tyydyttynyttä oloa. Aitoa, kunkin yksilöllisiin tarpeisiin parasta ruokaa, niin sekä keho että mieli tykkää :)

    Outi/ Keittiökameleontti-blogi

    VastaaPoista