tiistai 6. syyskuuta 2011

Hukassa olevat geenit ja (yli)paino

Tämä blogautus lähti siitä, kun olin aiemmassa jutussani sivulauseessa todennut lihavuuden geneettisen selitysosuuden olevan ennemminkin laskussa, johon Reijo totesi kommenteissa olevansa hiukka eri mieltä. Tästä aiheesta jos jostakin voi olla montaa mieltä ja ajattelin kertoa miten tämän näen. Ja minähän en tiedä genetiikasta oikein hölkäsen pöläystä vaikka väkisin on pitänyt vähän yrittää ymmärtää ja olenkin yrittänyt seurailla lähinnä sitä paljonko geenit selittävät lihavuutta - en juurikaan detaljimpia seikkoja. Mutta pitäähän sitä silti mielipide olla :)

40-70 % painosta johtuu geeneistä, kö?

Opiskeluajoilta jäi mieleen nyrkkisääntö "puolet painosta johtuu geeneistä" vaikka tarkemmin yleisin arvio taisi olla 50-70 %. Nykymediassa perimän osuuden painosta sanotaan tyypillisesti olevan 40-70 % eli geenien osuus olisi silloin varsin suuri. Nämä luvut pohjautuvat pitkälti kaksostutkimuksiin, joissa eri ympäristöihin joutuneiden kaksosten painoeroja on selvitelty. Ongelmana on vain se, että perimää on jo kartoitettu kohtuullisesti eri tavoin ja tunnetut geenit eivät vielä selitä lähellekään tuota 40-70 % arviota. Tätä ongelmaa kutsutaan "kateissa olevaksi perinnöllisyydeksi", jonka etsintä on aktiivisesti käynnissä ja useimpien tulkintojen mukaan hukkunut perimä on olemassa, mutta nykyisissä metodeissa on vain paljon parannettavaa että se voisi löytyä.

Minulla on kyllä kova luottamus näihin asiantuntijoihin, jotka oikeasti ymmärtävät genetiikkaa paremmin ja siksi uskon heidän olevan oikeassa. Ja kyllähän erilaisissa käytännön laihdutusasetelmissakin nähdään eroja laihdutustuloksissa genotyypin mukaan (kokousabstraktina linkin tutkimus on toki vielä katteeton, mutta ajattelin sen silti kiinnostavan monia) ja painonmuutoksessa ylipäätään. Eli toki geenit vaikuttaa. Mutta silti itse mietin välillä, että mahtaako se hukassa oleva perinnöllisyys löytyä lainkaan ja onko geenien selitysosuus lopulta just niin pieni kuin nykyisin nähdään. Minun kannaltani epäilys johtuu siitä, että perimää ei näy käytännön työssä juuri lainkaan. Tarkoitan, että jos geenit selittävät 40-70 % niin se on niin iso luku, että painonhallinnan pitäisi olla selvästi erilaista ihmisten välillä. Kun eri ihmiset tekevät samat asiat, niin painovaikutukset olisivat aivan erilaisia. Mutta kun tätä ei näy - päinvastoin ihmiset tuntuvat laihtuvan hyvin oletetusti käytännön työssä tyyliin "kun tuon muutoksen tekee niin suurinpiirtein tuon verran laihtuu". Eihän tuollaisella mutulla oikeasti pääse vertailemaan yksilöllisiä eroja, mutta silti olettaisin että edes joskus tulisi sellaisia kokemuksia että "hitto miten hyvät/surkeat geenit..". Mutta kun ei.

Ja kun vertaa painon genetiikkaa esimerkiksi pituuteen niin saa hyvän esimerkin. Pituudessa perimän osuuden arvellaan olevan luokkaa 65-80 %, mikä ei yhtään yllätä. Sehän on täysin arkinen kokemus, että pituus periytyy vahvasti vanhemmilta ja uskoisin pituudessa paljon suuremmankin luvun. Mutta paino - siitä ei vain lainkaan tule tuota samaa vaikutelmaa ja minun on hankala käsittää, että sen periytyvyys olisi samalla tasolla pituuden kanssa.

Toki arkiturinoissa moni asia aina selitetään geeneillä, mutta siinä tuntuu olevan yleensä kyse siitä, ettei tiedetä monia painoon vaikuttavia tekijöitä - ja niin vain geenit jäävät selitykseksi. Kyllä painon takaa on toistaiseksi aina löytynyt ihan muu selvä syy taustalta. Samasta asiasta Anette kirjoitti tuossa hiljattain.

40-70 % onkin vain eräs tulkinta hajonnasta - se voi olla enemmän tai vähemmän

Koko tässä pohdinnassa varmaan keskeistä on se, että klassiset arviot 40-70 % ovat oikeastaan vain tuollainen keskimääräinen heitto tutkimustuloksista. Ja se tutkimusnäyttö on metodologisesti kovin monisyinen ja tuloksiltaan hajanainen - painon periytyvyyden on yleensä nähty olevan luokkaa 16-85 % tutkimuskohteesta riippuen ja pienimmillään vain 5 %. Ja sitten on tietysti se kysymys, miten hyvin nuo arviot on sovellettavissa suomalaisiin. Eli oikeastaan sitä ei tiedetä eikä edes väitetä tiedettävän. Olen itsekin muutamilta lihavuuden mainioilta geenitutkijoilta kysynyt mikä on heidän veikkauksensa lihavuuden periytyvyydestä - koskaan en ole saanut vielä lukuja vaan nimenomaan tuon vastauksen ettei sitä oikein tiedetä.

Palataan alkuun. Geenien selitysosuus painossa tuntuu olevan minusta laskussa kun vertaan sitä opiskeluaikojen 50-70 % lukuihin. Eihän sitä vieläkään tiedetä millä haitarilla perimän vaikutus mm. tyypillisillä suomalaisilla liikkuu, muttei kuitenkaan ihan noin isoista lukemista taida olla kyse. Odotan mielenkiinnolla parempia arvioita, vaikkei tämä mikään sydämen asia olekaan. Ihmiset käytännössä laihtuu ihan samalla tavoin edelleen oli se oikea lukema sitten 10 % tai 70 %.

Niin ja minun arvaukseni perimän vaikutuksen osalta suomalaisilla on 17,7 %. Tai 31 %. Teidän veikkauksenne ovat olleet seuraavat:

Perimän vaikutus painoon on mielestäni..

12 kommenttia:

  1. Tuota noin. Ehkä on harhaanjohtavaa katsoa asiaa joko-tai-näkökulmasta, koska geeneillä ja ravinnolla on niin paljon nutrigenomisia vaikutuksia: ravinnolla voidaan kääntää geenejä päälle ja pois päältä. Tällainen geenien ja ravinnon (ja tietysti myös liikunnan) yhteisvaikutus korostaa hyvän ravitsemuksen mahdollisuuksia. Vaikka geeniperimä sattuisikin olemaan vähän huonoa, riskien toteutumista voi vähentää hyvillä elämäntavoilla.

    VastaaPoista
  2. Joo, jätin ihan tarkoituksella epigenetiikan ja epigeneettisen peritymisen pois tästä koska se sekoittaa pakettia yhä lisää. Mutta toisaalta se on eri asiakin, sillä jos perimällä tarkoitetaan vain sitä mitkä geenit periytyvät niin siihen nutrigenomiikka ei vaikutakaan - ainoastaan niiden ilmenemiseen kuten totesit.

    Mutta joka tapauksessa kirjoitus on yksinkertaistus. Tarkoitus oli vain esittää ettei oikein ole tietoa miten suuri on perimän osuus ja se ei ehkä ole mitenkään suurikaan. Ja ettei se ole este painonhallinnalle.

    VastaaPoista
  3. Kysymys hieman asian vierestä: osaisitko ja haluaisitko tässä kertoa, minkälaiseksi arvioisit lyhyesti sanottuna liikunnan merkityksen laihduttamisessa tai oletko kirjoittanut siitä toisaalla?

    VastaaPoista
  4. Enpä ole tainnut blogissani aiheesta kirjoittaa, mutta voisinpa sen tehdäkin ihan lähiaikoina. Mutta lyhyesti en näe sitä kovin keskeisenä lyhyen aikavälin tuloksissa, mutta pitkällä aikavälillä sen jaksamis-, näläntunteen tarkennus-, "aineenvaihdunta"- yms. täysin muuhun kuin kalorikulutukseen liittyvät tekijät ovat niin suuria, että kyllä se kohtuuliikunta olisi hyvä olla mukana ennemmin tai myöhemmin. Ja nämä tekijät lienevät syy miksi liikunta on liki kaikissa pitkän aikavälin painonhallintatutkimuksissa tärkeä ennustaja vaikka lyhyellä aikavälillä se on tehoton laihduttaja. Mutta jatkoblogautuksessa lisää siis...

    Liikunnan rooli on muuten 19 % :)

    VastaaPoista
  5. OK, kiitos. Itse olin arvioinut 21,5 % suuruista vaikutusta mutta ehkä olet lähempänä. :-)

    Eräs merkittävä liikunnan hyötyhän lienee siinä, että se auttaa säilyttämään lihasmassaa laihduttamisen aikana.

    Odotan mielenkiinnolla kirjoitustasi aiheesta.

    VastaaPoista
  6. Kiitos kun tartuit asiaan, olen samoilla linjoilla ja säästyn itse kirjoittamasta :-) Laitoin muuten Tiina Lappalaisen (Flow Diet) blogiin kyssärin samasta asiasta, hänhän on tutkinut FTO -geeniä Kuopiossa. En tiedä oliko noissa sun linkeissä tätä kaikille avointa artikkelia, joka on minusta ihan hyvää tavaraa (Tiinan blogissa lähteenä).

    Silventoinen K, Kaprio J. Liikunta auttaa vähentämään geneettisen alttiuden vaikutusta lihavuuteen. Duodecim 2010:126;1031-6.

    http://bit.ly/mUPPYJ

    VastaaPoista
  7. Aika kattava katsaus liikunta-lihavuus-genetiikka-akselilta löytyy:

    http://jeb.biologists.org/content/214/2/206.full

    VastaaPoista
  8. Täysin vailla tutkimuksiin perehtymistä oleva ajatukseni perinnöllisyydestä liittyy makuaistiin. Olen ajatellut, että se miltä ja kuinka hyvältä esim. makea maistuu olisi opitun lisäksi myös geeneissä. Vaikka herkuttelun taustalla on monta muutakin tekijää, niin jostain syystä uskon, että se kuinka paljon makeaa tekee mieli liittyy myös siihen, että millaisen kokemuksen sen syöminen antaa. Ja ehkä tähän kokemukseen liittyy myös perintötekijät sitä kautta, että miltä se makea oikein suussa maistuu?

    VastaaPoista
  9. Hyvä lähtökohta on että perimän vaikutus on kaikkialla - makuaistissa se on tutkittua ja makean herkuttelun monisyisessä kokonaisuudessakin perimä on varmasti jotenkin mukana. Kysymys on vain siitä kuinka iso se vaikutus on.

    Mutta olisin silti varsin varovainen näkemään kohtuuttoman herkuttelun takana perimällä kovin isoa roolia. Enemmän se näyttää selitykseltä kun ei ehkä tunnisteta isompia syitä: stressi, väsy, kieltäymys, verensokerin laskut jne..

    VastaaPoista
  10. Itse uskon siihen, että ylipaino on kyllä vahvasti periytyvää, mutta lähinnä lautasen kautta. Myös tapa käyttää syömistä tunteiden käsittelyyn tai palkintona periytyy.

    Itselleni ylipaino ja väärä tapa asennoitua ruokaan (syyllisyys, palkitseminen) on periytynyt vanhemmiltani (vaikka toki omaakin vastuuta tässä on mukana) ja nyt joudun kovasti miettimään miten toimia, etten siirrä tätä eteenpäin lapsilleni. Tämän blogin myötä olen kuitenkin tajunnut siirtäväni syömiseen liittyvää syyllisyyttä myös lapsilleni olemalla liian tiukka herkkujen suhteen ja toitottamalla mikä on terveellistä ja mikä ei. Helposti sitä myös tulee palkittua lapsia joskus herkuilla ihan huomaamattaan.

    VastaaPoista
  11. Hmmm... Minusta kommenttiisi "Kun eri ihmiset tekevät samat asiat, niin painovaikutukset olisivat aivan erilaisia. Mutta kun tätä ei näy - päinvastoin ihmiset tuntuvat laihtuvan hyvin oletetusti käytännön työssä tyyliin "kun tuon muutoksen tekee niin suurinpiirtein tuon verran laihtuu"" sisältyy aika raju yksinkertaistus ylipäätään lihomisen ja ylipainon syistä- kysymys voi olla myös siitä että joidenkin ihmisten on helpompi toimia tietyllä tavalla (esim. syödä vain nälän mukaan- onko kylläisyydentunnekaan kaikilla ihmisillä samanlainen???) kuin toisten ja SE voi liittyä geeneihin, ei pelkästään esim. metabolia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on. Kyllä se miksi toiset pystyvät muutoksiin toisia helpommin aika hyvin usein selittyy tunnetuilla tekijöillä (jos siis asiakkaan tilanne todella tunnetaan) mutta ei sieltä perimäeroja voi mitenkään myöskään poissulkea. Ja jollain osalla varmasti vaikuttavat sielläkin - kyse on lähinnä siitä onko se osuus pieni vai iso.

      Poista