maanantai 15. elokuuta 2011

Antioksidantteja paljon on kai hyvä juttu - mutta miten se tehdään?

Antioksidantit. Niistä tuli turistua epävirallisemmin henkilön kanssa, joka pohti "tollasta luonnonmukaisempaa antioksidanttihoitoa". Ja tämä itsehoito olisi ollut sitten lähinnä C- ja E-vitamiininappeja. Tuli siinä todettua "ettei millään pahalla mutta toi tapa ei ole kyllä mitenkään luonnonmukainen eikä taida olla kovin kummoista antioksidanttihoitoakaan". Ja kun tuli omat ajatukset höpistyä kyseiselle herralle, niin miksei sitten laajemmin blogin lukijoillekin.

Antioksidanttien runsas ja monipuolinen saanti saattaapi olla hyvä asia.  Ja on aivan varmaa, että keskimääräisen suomalaisen ruokavalion antioksidanttipotentiaalissa on jumalattomasti parannettavaa. Miten saada antioksidantteja, niin että niistä olisi jotain iloa?

Miten antioksidantteja saadaan ruuasta?
Aina tasaisesti törmää ihmisten mielissä siihen käsitykseen, että antioksidantteja saa paljon kun C-vitamiinia tai E-vitamiinia tulee jostakin - ruuasta tai pillereistä. C- ja E-vitamiini nyt sattuvat olemaan tuttuina vitamiineina tunnettuja antioksidantteja - mutta eivät ne mitään erityisen tärkeitä antioksidantteina ole ja antioksidanttikapasiteetissa vain niiden miettiminen vie pahasti harhaan.

Otetaan esimerkiksi vaikkapa hedelmät. Vähän riippuen hedelmästä C-vitamiinin osuus hedelmien antioksidanttikapasiteetista on muutaman prosentin luokkaa, usein ei sitäkään. Esimerkiksi C-vitamiinin mielikuvalla ratsastavassa appelsiinissa C-vitamiinin osuus kokonaisantioksidanteista on viitisen prosenttia - poikkeuksellisen paljon verrattuna muihin tuotteisiin, mutta silti pikkuosa. Kasviksissa C-vitamiinin osuus on vieläkin vähäisempi.   Mistä ihmeestä se antioksidanttisuus sitten tulee? Melkein riippumatta ruoka-aineesta palaamme antioksidanttikapasiteetissa aina samoihin yhdisteisiin, polyfenoliyhdisteisiin. Ja voi jösses, että niitä piisaa: antosyaanit, fenolihapot, flavonoidit ja ferulihappo ovat vilahdelleet mediassa ajoittain ja niiden lisäksi on viitisen sataa lisää.  Esimerkiksi kahvi ja tee ovat voimakkaita antioksidantteja ilman yhtään C- ja E-vitamiinia - syy polyfenoliyhdisteet. Itse asiassa hätäisimmät on jo ehdotelleet, että monien ruokien osalta antioksidanttikapasiteettia arvioitaisiin vain fenoliyhdisteiden määrällä - niin vähäinen merkitys muilla antioksidanteilla tuntuu olevan.

Kun elintarvikkeissa katsotaan mistä niitä antioksidantteja sitten saadaan niin ei ole kovin yllättävää että ne tulevat niiden ruoka-aineiden mukana, jotka muutenkin tuntuvat olevan niitä viisaampia valintoja: kasvikset, hedelmät, marjat, öljyt, täysjyvävilja. Hyvä puoli näiden syömisessä on se, että ruokina ne on kiistatta terveellisiä, kun taas antioksidanttien hyöty on pomminvarmasta mielikuvastaan huolimatta hiukka epäselvää. Parikymppisen antioksidanttihypoteesin alkuperäinen ajatus, siitä että elimistössä syntyy PAHAA oksidatiivista stressiä ja vapaita radikaaleja ja niiden vastavoimaksi tarvitaan HYVIÄ antioksidantteja on ainakin osoittautunut pahanlaiseksi yksinkertaistukseksi. Oikeasti kyseessä tuntuukin olevan iloinen soppa hyödyllistä ja haitallista oksidatiivista stressiä sekä hyödyllistä ja haitallista antioksidanttisaantia - ja tuo palapeli ei taida olla vielä kenelläkään oikeasti hanskassa.

Antioksidantteja ravintolisistä?
No jos nyt antioksidantteja silti haluaa paljon ja vieläpä ravintolisistä? Hmm..kyllä niitä voidaan saada määrällisesti paljonkin - mutta laadun saaminen tuntuukin olevan hankalaa.

Antioksidanttikapasiteetti ja -tasapaino kun tuntuu olevan hienovarainen asia. Paljon antioksidantteja on hyvä asia, mutta liikaa yhtä antioksidanttia voi tuottaa täysin päinvastaisia vaikutuksia sen vaikutuksen muuttuessa pro-oksidantiksi - näin on havaittu mm. C-vitamiinilla yli 500 mg annoksilla ja E-vitamiinin isoilla annoksilla. Joku "tasapaino" antioksidanttikapasiteetissa on olemassa. Ravinnosta saatuna antioksidantteja tulee monissa eri muodoissa, jossain määrin fysiologiaan sopivissa annoksissa ja kaikenkaikkiaan new-age-hörhömäisesti sanottuna "tasapainoisena kokonaisuutena". Ravintolisissä näin ei ole, koska ravintolisissä antioksidantti on yleensä yhdessä tai muutamassa muodossa ilman ruuan kokonaisuutta ja annokset saattavat olla epäfysiologisia. Aivan simppelein esimerkki on E-vitamiini, jota saadaan ruuasta kahdeksassa eri muodossa, mutta ravintolisissä tyypillisesti aktiivisimmassa mutta ruuasta vähemmän saadussa muodossaan (alfa-tokoferolina) ja parhaimmillaankin kahdessa muodossa (+gamma-tokoferoli). Ja ikävästi isot annokset yhtä tokoferolia huuhtoo kropasta pois muita muotoja, joka on kaukana luonnollisesta vaikutuksesta ja ehkä myös epäterveellistä. Puhumattakaan E-vitamiinin yleisestä 300 mg annoksesta, jota ei ikinä saataisi ruuasta kasaan. Tai C-vitamiini 2 g kerta-annoksella? Ei näissä ainakaan mitään "luonnonmukaista" ole.

Eli ruuasta ja ravintolisistä saatuna antioksidanteilla on eroa. C-vitamiini tai alfa-tokoferoli on kyllä ihan sama yhdiste oli se ruuassa vai purkissa - mutta käytännössä ruuasta saatuna mukana tulee paaaljon muutakin, joka liittyy antioksidanttistatukseen. Ruoka kun näyttää voivan lisätä antioksidanttistatusta myös muuta kautta kuin antioksidanttien tai niiden esiasteiden kautta - kuten esim. omenan fruktoosilla on havaittu. No joo, viestini lienee selvä - ruokavaliosta antioksidanttien saanti on aivan eri asia kuin ravintolisistä saatuna.

Okei, vaikutus lisillä on erilainen, mutta onko se silti hyödyllinen? Valtaosassa koostetutkimuksia antioksidanttilisistä ei nähdä hyötyä pitkäaikaiselle terveydelle. Oli kyseessä sydän-verisuonitaudit (linkin tutkimuksen otsikolle peukku), aikuistyypin diabetesnivelrikko tai reuma, eturauhassyöpä, syövät ylipäätäänaivohalvaus, astma, kognitiiviset toiminnat.. puuh en jaksa hakea lisää meta-analyysejä tai katsauksia. Puhumattakaan mahdollisista terveyshaitoista, joissa etenkin E-vitamiinilisät ovat kunnostautuneet monella alueella lisääntyneestä kuolleisuudesta raskausmyrkytyksiin. Beetakaroteenilisät antioksidanttinahan haudattiin myös aika nopeasti surkeiden tulosten vuoksi. Eli C- ja E-vitamiinilisät nyt ainakin vaikuttaa suht turhilta, mutta onhan nykyään jo paljon muitakin antioksidanttilisiä - fenoliyhdistelisiä myöten. Mitenkäs ne? Ei juurikaan tutkittuja, mutta aika skeptiseksi tässä on tullut näiden aiempien antioksidanttilisien kanssa ja alkaa epäilyttää kannattaako ravinnosta edes yrittää eristää antioksidantteja pilleriksi.

Mutta kyllähän antioksidanteilla hyötyjäkin nähdään tutkimuksissa - mutta erikoistilanteissa. Esimerkiksi antioksidanttien ja siis -lisienkin ilmeistä vasodilaatiovaikutusta voi käyttää hyväksi vaikkapa urheilijoiden sopeutumisessa korkeaan, kylmään ja kuumaan ilmanalaan tai saasteisiin kaupunkeihin. Tosin näissäkin tapauksissa hyötyjäkin nähdään usein lähinnä niillä, joilla antioksidanttistatus on lähtökohtaisesti huono. Mutta esimerkiksi sairailla vanhuksilla se usein on ja monesti heillä on aika rajoitetusti mahdollisuutta parantaa tilannetta ruualla. Eli on niitä hyötypaikkojakin varmasti. Tosin monesti hyötyjä haettaessa ainakin itsellä on takaraivossa se ajatus, että taitaa olla kovin hienovarainen ero milloin tuokin hyöty kääntyy haitaksi - ja veikkaan ettei yksilöllistä lopputulosta kukaan oikeasti osaa arvioida, kun muuttujia antioksidantti - pro-oksidanttiyhtälössä tuntuu riittävän.

Summataan yhteen ajatukseni: jos haluat arjessa pitkäaikaista hyvinvointia antioksidanteista syöt ruokaa - jos sinulla on jokin lyhytaikainen erikoistilanne, jossa haet nopeasti ja helposti antioksidanttien hyötyä niin lisistä voi olla hyötyä. Ja ihan vikaksi vielä se, että ihan oikeasti me tiedämme täysin riittämättömästi antioksidanteista ylipäätään perustaaksemme mitään ohjeistusta niiden varaan.

Mitä äijä?
Entä se keskustelun herra "luonnonmukainen", joka halusi pitkäaikaista terveyttä? Kyllä me päädyttiin miettimään miten rehuja, hedelmiä, marjoja ja tyttären kasvattamia maustekasveja voisi syödä maukkaasti enemmän. Ja kun luomuantioksidanttiteemassa oltiin niin yritin myös saada liikkumatonta miestä vähän liikkeelle oman antioksidanttikapasiteetin vauhdittamiseksi (ja sadasta muusta syystä) mutta se ei nyt oikein ottanut tuulta purjeisiin...

PS. Gallupin tulokset


Käytän antioksidanttilisää.. (voi valita useita)



20 kommenttia:

  1. Joku vuosi sitten törmäsin kiinnostavaan tutkimukseen, jossa oli verrattu ORAC-arvoltaan huippuruokien yhdistelmää semmoiseen, jossa ORAC-arvon sijaan maksimoitiinkin ruokien botaninen diversiteetti. Verestä mitattu antioksidanttivaikutus oli divergentillä eli kasvitieteellisesti mahdollisimman laaja-alaisella ruokavaliolla suurempi kuin tällä all stars-joukkueella! Selityksen uskotaan olevan, että kasviyhdisteiden moninaisuus luo ristikkäisvaikutuksia, joka on suurempi kuin osiensa summa.

    Suomeksi siis: on parempi syödä puolikas greippi, desi mustikoita, sipulia, omena, teetä, kahvia, parsakaalia, papuja, suklaata ja punaviiniä kuin ämpärillinen mustikoita, vaikka miten ovat superruokaa, ilman noita muita.

    VastaaPoista
  2. Hyvä, että tulee kirjoituksia tärkeästä aiheesta!
    Minä kirjoitin blogissani keväällä näin:

    http://valipala-lingling.blogspot.com/2011/03/antioksidantit-pillereista-vai.html

    VastaaPoista
  3. Mirka: tosi mielenkiintoinen, mutta aika looginenkin kai havainto näin jälkiviisaana. En muista tuollaista ja täytyy katsoa uudestaan.

    Ling: no niinpä olit tehnyt aika identtisen jutun. Tosin paljon selvemmän :)

    VastaaPoista
  4. Itse napsin hirveät määrät c-vitamiinia virtsatietulehduksen ilmoitellessa tulostaan. Tämä naiselta naiselle kiertävä ohje käsittääkseni perustuu siihen, että c-vitamiini tekee pissasta happaman. Kun samalla vetelen kylmäpuristettua sokeroimatonta karpalomehua ja sitruunavettä, niin en ole ihan varma, että mikä niistä auttaa. Jotenkin ne c-vitamiinit ovat vain tuntuneet tässä asiassa paremmalta vaihtoehdolta kuin jatkuvat lääkkeet.

    VastaaPoista
  5. Patrikin alustus on tyypillinen ravitsemustieteilijälle, jolla ei ole mitään kokemusta antioksidanttihoidosta. Tässä antioksidanttihoitoja antaneen lääkärin näkemys, joka tietenkin on aivan toisenlainen:
    http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=192

    VastaaPoista
  6. Anonyymi: hyvä esimerkki lisien ja ruuan välisestä suhteesta. Koska tuossa sinullakin tutkimustiedon pohjalta se C-vitamiini ei auta
    http://www.nature.com/sc/journal/v34/n10/abs/sc1996105a.html
    mutta se karpalomehu auttaa.
    http://www.ajcn.org/content/77/3/600.short

    Matti: aika tyypillinen lääkärinkin mielipide tuo kyllä on...

    VastaaPoista
  7. Luin vasta nyt läpi jutun, ja olipa tymäkkää tekstiä. Nuo meta-analyysien tuloksett ovat aika musertavia. Näin se vaan on, että usein väestötutkimuksien tulokset eivät käänny selviksi eduiksi satunnaistetuissa tutkimuksissa ravintolisien kohdalla. Ottaen huomioon nuo tulokset, on vaikea ymmärtää edelleen suurta uskoa ja luottoa antioksidaattihoitoihin joissakin piireissä. Kapinallisuuus ja kritiikki koululääketiedettä kohtaan ehkä astuu kuvaan mukaan. Ja tämä yhden meta-analyysin otsake tosiaankin oli ison peukun arvoinen: "Nutrient supplements and cardiovascular disease: a heartbreaking story."

    VastaaPoista
  8. Antioksidanttivitamiinien käyttö vähentää kuolleisuutta syöpätauteihin peräti 48 % 11 vuoden aikana, osoittaa uusi tutkimus nimeltään European Prospective Investigation into Cancer and Nutrition (EPIC). Siihen osallistui 23 943henkilöä. Kokonaiskuolleisuus väheni 42 % niillä, jotka olivat ravintolisien käyttäjiä jo tutkimuksen alussa. Raportin julkaisi European Journal of Nutrition. Raporttia arvostellaan mediassa tietenkin ankarasti, onhan tällainen tulos aivan ennenkuulumaton.
    [url=http://www.springerlink.com/content/k46070w7p83g1181]Li K, Kaaks R, Linseisen J, Rohrmann S. Vitamin/mineral supplementation and cancer, cardiovascular, and all-cause mortality in a German prospective cohort (EPIC-Heidelberg) European Journal of Nutrition.[/url]

    VastaaPoista
  9. Matti: tuo tutkimus on varsin heikkolaatuinen ja tulkinnanvarainen monilta osin kuten kirjoittajat itsekin toteavat. Ja siksi se on ilmestynyt aika vaisussa tiedelehdessä. Hyvästä ja satunnaistetusta tutkimusasetelmasta tuo tulos olisikin niin huippujuttu, että se olisi kovimmissa lehdissä.

    Nähtiinhän siellä myös 58 % kuolleisuuden nousu niillä, jotka aloittivat antioksidanttilisien käytön tutkimuksen aikana. Kuten ei tuota hyötyäkään, niin ei tuota haittakaan voi kuitenkaan tulkita johtuvan antioksidanteista vaan siellä on niin monta sekoittavaa tekijää että ne on paljon todennäköisempi syitä.

    Eli paremmassa tutkimuksessa sama tulos niin heti joutuisi tarkentamaan omaa mielipidettä. Tuo ei siihen kyllä anna aihetta.

    VastaaPoista
  10. "Nähtiinhän siellä myös 58 % kuolleisuuden nousu niillä, jotka aloittivat antioksidanttilisien käytön tutkimuksen aikana."
    He olivat todennäköisesti sairastuneen johonkin tautiin ja aloittaneet siksi antioksidanttien käytön. Siis ”sick effect”. Partik haluaa viestittää tarkoitushakuisesti, että antioksidantit lisäsivät kuolleisuutta 58 %, kun tosiasiassa kuolemat johtuivat sairauksista. Samanlaista viestitystä oli taannoin JAMAssa vuonna 2007 julkaistu antioksidanttikatsaus (johon Reijo Laatikainen viittaa). Siihen kelpuutettiin 66 tutkimusta, jotka sopivat tarkoitukseen, mutta joukosta jätettiin pois ne jotka eivät sopineet. Sumutusta.

    Saksalaisten ja amerikkalaisten tiedemiesten analyysi paljastaa, että että antioksidanteista on hyötyä, etenkin ikääntyville ihmisille.

    Professori Hans Biesalskin (Hohenheimin yliopisto, Saksa) johtama työryhmä, johon kuului muun muassa professori Jeffrey Blumberg (Tufts University, USA), kävi huolellisesti läpi kaikki 66 JAMAssa mainittua alkuperäistutkimusta. Niistä 24 osoitti, että antioksidanteista oli hyötyä, 39:ssä tulos oli nolla (ei hyötyä, ei haittaa) ja vain 3:ssa oli negatiivinen tulos.

    JAMAn artikkelin laatineet Goran Bjelakovic ja Christian Gluud olivat jättäneet meta-analyysissaan huomiotta 405 antioksidanttitutkimusta, joissa ei ollut raportoitu kuolemantapauksia. He eivät ole suostuneet vastaamaan tiedusteluihin, miksi nämä tutkimukset eivät mahtuneet mukaan heidän raporttiinsa. Hylättyjen joukossa oli myös Suomessa Lahden kaupungin Tapanilan vanhankodissa tehty tutkimus. Se ei kelvannut mukaan, koska tulokset olivat erinomaiset, ikäihmisten kunto koheni. Sivuvaikutuksia ei ollut eikä kukaan kuollut antioksidanttihoidon aikana.

    Uuden analyysin tulos poikkeaa Bjelakovicin ja Gluudin alkuperäisistä päätelmistä, joiden mukaan antioksidantit olisivat lisänneet kuolleisuutta. Tosiasiassa näin ei ollut, vaan antioksidanteista oli hyötyä suurimmalle osalle käyttäjistä, etenkin ikääntyville.

    Uutta analyysia selostaa myös Nutraingredients.com, joka haastatteli puhelimitse professori Blumbergia. Voit kuunnella haastattelun tästä linkistä http://20.fi/2733

    Settitutkimuksessa beetakaroteenin tappamiksi laskettiin miehet, jotka olivat ehtineet nielaista vain yhden tai korkeintaan muutaman kapselin. Näin denialistit sumuttavat.

    VastaaPoista
  11. Höpöhöpö Matti tuon tarkoitushakuisen sumutuksen kanssa :) Minähän nimenomaan totesin että sitä kuolleisuuden kasvua ei voi laittaa antioksidanttien piikkiin - ja juuri kertomastasi syystä.

    Mutta tutkimus on vaan laatuaan sellainen, ettei siitä hyödystäkään voi tuon pohjalta mitään sanoa kun vastakkaisella puolella on paremmin tehtyjä tutkimuksia vastakkaisin tuloksin.

    Sehän olisi vain hyvä jos antioksidanttilisllä olisi selvä hyöty. Sen helpommin ja halvemmin ei voisi syömisen puutteita korjata. Onhan nytkin omega-3 lisillä jo iso hyöty monille helppona syömisen puutteen paikkaajana. Antioksidantit vaan ei yksinkertaisesti vaikuta ollenkaan yhtä simppeliltä asialta kuin omega-3...

    Molempien mielipide lienee esillä ja tämä riittänee.

    VastaaPoista
  12. Vaikka foolihappo ei olekaan antioksidantti, kiinnostanee blogin lukijoita kuitenkin uusi suurtutkimus tästä ajankohtaisesta vitamiinista. Se osoittaa, että elintarvikkeiden rikastaminen foolihapolla ehkäisee paksusuolen syöpää.

    Omanissa (ensimmäisenä maana), Yhdysvalloissa, Kanadassa, Chilessä, Unkarissa ja monissa muissa maissa (yhteensä 51 maassa) rikastetaan elintarvikkeita foolihapolla, mutta EU:ssa vielä jahkaillaan. USA:ssa jauhoihin on lisätty foolihappoa jo vuodesta 1998 ja sen vaikutusta on tutkittu melkoisesti.

    Uusi yli 525 000 ihmisen 9-vuotinen terveysseuranta osoittaa, että rikastus on nostanut väestön veren foolihapon pitoisuuksia ja eniten foolihappoa (900 µg/vrk) saaneiden keskuudessa paksusuolen syöpää ilmenee 30 % vähemmän kuin vähiten (200 µg/vrk) saavien ryhmässä. Taudin itämisaika on kuitenkin hyvin pitkä, noin 10–20 vuotta, joten pitempiaikaisia seurantatutkimuksia on vireillä. Eniten foolihapporikastus on vaikuttanut sikiövaurioiden (spina bifidan ja ancephaluksen) vähenemiseen 15–50 %. US Centers for Disease Control and Prevention (CDC) listasikin äskettäin neuraalituubidefektion ehkäisyn foolihapolla 10 tärkeimmän terveyssaavutuksen joukkoon USA:ssa.

    USA:n terveysviraston (NIH) tutkijat selvittivät foolihapporikastuksen vaikutusta 525 488 henkilön aineistossa (50–71 ikävuotta) NIH-AARP Diet and Health Studyssa. Yhdeksän seuruuvuoden aikana 7212 henkilöä sairastui paksusuolen syöpään. Näistä 6 484 ilmeni sen jälkeen kun rikastus oli aloitettu. Suurin päivittäinen foolihapon saanti, keskimäärin 900 mikrogrammaa (µg), liittyi 30 % pienempään taudin riskiin kuin 200 µg:n saanti. Lisäksi ravintolisistä saatu foolihappolisä vähensi paksusuolen syövän riskiä 18 %. Jotta nämä luvut asettuisivat suomalaiselle lukijalle oikeaan mittasuhteeseen, on syytä todeta, että suomalaiset saavat fooolihappoa keskimäärin: naiset 226 µg ja miehet 270 µg/vrk. Merkittävä osa väestöstä saakin vähemmän kuin keskimääräinen tarve olisi, joskin ravintolisät parantavat niiden saanti, jotka niitä käyttävät. Suomalaisten saavat folaatin pääosin viljavalmisteista (erityisesti täysjyväviljasta) sekä kasviksista, hedelmistä ja marjoista.

    Tutkimus on merkittävä, sillä Suomessa tietyt lääkärit, erityisesti syöpälääkärit ovat pelotelleet ihmisiä väittämällä, että foolihappo muka lisäisi paksusuolen syöpää. Uusimmat tutkimukset eivät tue tällaisia väitteitä. Päinvastoin, lähes 100 000 miehen ja naisen aineisto Yhdysvaltain Syöväntutkimuslaitoksesta kumoaa tämän väitteen (Gastroenterology, doi:10.1053/j.gastro.2011.04.004). Itse otan päivittäin foolihappoa 600 µg ravintolisänä.

    Viite: Gibson TM, Weinstein SJ, Pfeiffer RM, et al. Pre- and postfortification intake of folate and risk of colorectal cancer in a large prospective cohort study in the United States. American Journal of Clinical Nutrition Published online ahead of print, doi: 10.3945/ajcn.110.002659

    VastaaPoista
  13. Patrik haluaisi jo lopettaa keskusteluin antioksidanteista, koska hän on esittänyt niistä oman (lopullisen?) näkemyksensä. Asia ei ole kuitenkaan läheskään loppuunkäsitelty, sillä uutta jännittävää tietoa antioksidanttien hyödyllisyydestä julkaistaan jatkuvasti. Vastikään Harri Hemilän katsaus osoitti, että imeskeltävä sinkki torjuu flunssaa ja lyhentää sen kestoa. Nyt Lundin yliopiston uusi hiiritutkimus kertoo, että C-vitamiini voi olla hyödyksi Alzheimerin taudissa. Sitä tutkitaan koe-eläinmalleissa, joissa tuloksia saadaan verraten nopeasti. Ihmistutkimukset kestäisivät vuosikymmeniä.
    -
    Tutkimuksessa kävi ilmi, että C-vitamiinihoito liuotti aivoissa toksisia, väärin laskeutuvia proteiineja ja niiden muodostamia proteiiniaggregaatteja, joista syntyy Alzheimerin taudille tunnusmerkillisiä paakkuja, amyloidiplakkeja. Tällaista C-vitamiinin vaikutusta ei ole ennen todettu, sanoo molekyylilääketieteen tutkija Katrin Mani. Hän huomauttaa, ettei tehokkaan C-vitamiinin tarvitse välttämättä tulla tuoreista hedelmistä, vaan myös jääkaapissa yli yön säilytetyn mehun sisältämä dehydroaskorbiinihappo toimii hyvin. Raportin julkaisi Journal of Biological Chemistry.

    Lähde: Lund University Medical Science News | Medical Condition News
    http://20.fi/4771

    C-vitamiini voi olla tärkeä ravintolisä Alzheimerin taudissa, sillä siihen ei ole vielä tehoavaa hoitoa. Pidän todennäköisenä, että Alzheimerin tautia potevat ihmiset tarvitsevat suprafysiologisia C-vitamiiniannoksia. Lisäksi myös berberiini ja karnosiini voivat ehkäistä Alzheimerin taudille tyypillisiä aivomuutoksia.

    VastaaPoista
  14. Diabetes ja antioksidantit

    Uusi kirjallisuuskatsaus päätyy toteamukseen, että HbA1C alenee merkitsevästi antioksidanttihoidolla, mikä viittaa siihen, että antioksidanteista on jonkinlaista hyötyä tyypin 2 diabeteksen lisätautien ehkäisyssä. Tässä meta-analyysissä tarkasteltiin vain C- ja E-vitamiinilisien merkitystä. Itse neuvon diabeetikkoja nauttimaan myös berberiiniä, D-vitamiinia, karnosiinia, ubikinonia (Q10), magnesiumia ja etyyliesteröityä kalaöljyä, joilla on suotuisa yhteis- ja vuorovaikutus diabeteksessa ja muissa kroonisissa sairauksissa.

    Sarah Akbar, Srikanth Bellary, Helen R Griffiths: Dietary Antioxidant Interventions in Type 2 Diabetes Patients. A Meta-analysis. MedScape
    http://www.medscape.com/viewarticle/745307?src=mp&spon=17

    VastaaPoista
  15. Hmm... Aikamoinen väittely :P

    Tuli mieleen tällainen artikkeli, jossa havaittiin että hunaja ei aiheuta rotille samoja ongelmia (kohonneet triglyt, E-vitamiinin kasvanut kulutus, selvästi kohonnut NO) kuin puhdistettu seos glukoosia ja fruktoosia. http://blog.cholesterol-and-health.com/2010/10/high-fructose-corn-syrup-is-sweet.html

    Kalaöljystäkin oli samaisessa blogissa eräs aika provo juttu: http://blog.cholesterol-and-health.com/2011/01/great-unknown-using-statistics-to.html (viittaan nyt tuohon alempaan kuvaan)

    Tämänkin tiivistelmän vika virke on aika jännä: http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12064344

    On meillä vielä opittavaa :o

    VastaaPoista
  16. Jos masennuksen hoidossa julkaistut kalaöljytutkimukset poolataan yhteen, tulokset vesittyvät, koska kalaöljyjä ja testattuja päiväannoksia on niin monenlaisia. Sama juttu kuin jos samaan kannuun kaadetaan rapakaljoja, tölkkiä ja pulloviinejä, rommia, viskiä ja konjakkia. Ei kai sitä sotkua kukaan joisi. Tutkimuksia tarkastelemalla voidaan kuitenkin päätyä samaan kuin mitä käytännön kokemus kertoo: EPA on tehokkaampaa kuin DHA. Mitä väkevöidympää ja puhtaampaa EPA on, sitä tehokkaampaa se myös on. Aikuisen ihmisen masennuksen hoidossa tulee antaa vähintään 1000 mg päivässä E-EPAa. Jotkin potilaat voivat tarvita enemmän, jopa 4000 mg/vrk. E-EPA sopii hyvin yhteen mielialalääkkeiden kanssa, joiden vaikutusta se tehostaa, kuten esim. Peet ym. 2008 –tutkimuksesta käy ilmi.
    Omega-3-tutkimuksia masennuksessa (taulukko)
    http://www.tritolonen.fi/index.php?page=news&lang=fi&id=637

    VastaaPoista
  17. Foolihappo ja B6- ja B12-vitamiinit

    Nämä vitamiinit eivät ole antioksidantteja, mutta niistä sopinee välittää uutta tutkittua tietoa tälläkin foorumilla, sillä ne vähentävät sydän- ja valtimotautien sekä paksusuolisyövänriskiä ja hidastavat niiden kulkua.

    Foolihappo, B6- ja B12-vitamiinit estävät myrkyllisen aminohapon, homokysteiinin kertymistä vereen, aivoihin ja muihin elimiin. Veren kohonnut homokysteiini on väestössä melko yleinen ilmiö, joka tutkimusten mukaan liittyy sydän- ja verisuonitauteihin. Tähän tulokseen tuli mm. Jyrki Virtasen väitöskirja Kuopion yliopistosta (2005).

    Suurella osalla sydän- ja aivohalvauspotilaista sekä tylsistyneistä ihmisistä on veressään paljon homokysteiiniä. Se sitoutuu veressä VLDL-kolesteroliin (triglyserideihin). Seerumin homokysteiinin pitoisuus tulisikin ottaa huomioon sydän- ja verisuonitautien riskin arvioinnissa, kirjoittavat amerikkalaiset kardiologit Journal of the American College of Cardiology -lehdessä (elokuu 2011).
    http://content.onlinejacc.org/cgi/content/abstract/58/10/1025.

    Homokysteiinin viitearvo on 5–15 µmol/l. Sen ylittävä pitoisuus ennustaa lähes kaksinkertaista(172 %) sydänkohtauksen riskiä. Se suurenee vielä, jos henkilöllä on samanaikaisesti kohonnut CRP ja sepelvaltimoissa on kalkkia. Homokysteiiniä kutsutaankin joskus ”uudeksi kolesteroliksi”.

    Kaiken kukkuraksi foolihapon reilu saanti (900 µg/vrk) näyttää ehkäisevän paksusuolen syöpää. Tieto perustuu yli 525 000 ihmisen 9-vuotiseen terveysseurantaan joka osoittaa, että jauhojen rikastus foolihapolla on nostanut Yhdysvalloissa väestön veren foolihapon pitoisuuksia ja että eniten foolihappoa (900 µg/vrk) saaneiden keskuudessa paksusuolen syöpää ilmenee 30 % vähemmän kuin vähiten (200 µg/vrk) saavien ryhmässä. Taudin itämisaika on kuitenkin hyvin pitkä, noin 10–20 vuotta, joten pitempiaikaisia seurantatutkimuksia on vireillä.

    Suomalaisten foolihapon saanti ravinnosta on usein liian vähäistä sydäntautien ehkäisyä ajatellen. Settitutkimusta vetävä prof. Jarmo Virtyamo myönsi Turun lääkäripäivillä marraskuussa 2005, että suomalaisten D-vitamiinin ja foolihapon saanti on liian vähäistä. D-vitamiinia on nyt alettu suositella kaikille virallisestikin (tosin liian pininiä annoksina), kun mutta foolihappoasia on täysin retuperällä. Yhdysvalloissa sen saantisuositus on 400, mutta Suomessa vain 300 µg/vrk. Suomalaiset saavat foolihapponsa pääosin viljavalmisteista, erityisesti täysjyväviljasta sekä kasviksista, hedelmistä ja marjoista. Naisten saanti on keskimäärin 226 ja miehet 270 µg/vrk, siis jopa suomalsista suositusta vähäisempää. Merkittävä osa väestöstä saa sitä liian vähän sydäntautien ehkäisyä ja hoitoa ajatellen. Ravintolisät voivat parantavat tilannetta. Sydän- ja syöpäpotilaan potilaan tulee ehdottomasti mittauttaa homokysteiinilukemansa ja korjata ne tarvittaessa viitearvojen alarajoille. Lue tutkimuksesta
    Veeranna V, et al. Homocysteine and reclassification of cardiovascular disease risk, J Am Coll Cardiol 2011; 58: 1025-1033 osoitteesta
    http://20.fi/4801
    Ajankohtainen foolihappo
    http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=45

    VastaaPoista
  18. Joopa joo, pilleripurkista terveempi elämä:/ Lääkkeitä tarvitaan sairastuttua ja luonnossa kasvaa paljon myrkkyjä. Kuitenkin en usko, että tekemällä mustikka osistaan pilleripurkkiin saadaan terveellisempi tuote kuin metsässä kasvava mustikka on vaan luonnontuotteet ovat enemmän kuin osiensa summa:) Mutua tietenkin, mutta tunne on vahva;)

    VastaaPoista
  19. minkä takia lopettivat askorbiinin valmistuksen. (Kirjoitinko nimen oikein)
    Apteekista sanovat,että tuotteen valmistus on lopetettu.

    VastaaPoista
  20. Todella hyvä, että Tolonen laittaa näille ravitsemusasiantuntijoille todellista tietoa. Niin avuttomalla tasolla on Suomessa julkinen ravitsemustieto ja neuvot joita sieltä saa.

    Kiitos kuitenkin keskustelusta. On mukavaa saada lisää ajateltavaa ravitsemuksenkin alalta.

    VastaaPoista