torstai 19. toukokuuta 2011

Kuinka usein voi syödä herkkuja?

Asiakastyössä yksi yleisimmistä kysymyksistä on "kuinka usein herkkuja voisi syödä?" Vakiovastaukseni on 4-7 kertaa viikossa. Ja se on ihan hatusta vedetty luku.

Mikä on syömisen tavoite?

Jos alkaa tarkemmin miettimään kysymystä niin oikeasti pitäisi vastata "Minkä kannalta?". Koska sehän asian määrittelee. Määrittelyni perustuu omaan ajatukseeni hyvästä syömisestä ja mielestäni syömisen päätavoitteesta eli kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista - herkkuja on mukava syödä seuran, maun, tilaisuuksien ja mielitekojen mukaan mutta jossain menee käytön yläraja missä herkkujen määrä alkaa näkymään painossa ja terveydessä ongelmana. Eli jos haluat olla hyvässä kunnossa ja silti syödä herkkuja niin missä menee yläraja - tuo on se mitä iso osa ihmisistä haluaa ja siihen vastaukseni on 4-7 kertaa viikossa.

Tavoitteitahan voi olla muitakin kuin hyvinvointi. Jos taas joku kysyisi mikä on sopiva herkkujen määrä optimaalisen terveyden kannalta? Vastaus olisi varmaan nolla. Hampaiden kannalta? No ei ainakaan 4-7 kertaa viikossa. Fitness-kisakunnossa oloon? No ei ehkä 4-7 kertaa viikossa. Joku urheilija haluaa suht nopeasti laskea painonsa painoluokkaan? Aika lähellä nollaa. Jokainen määrittelee itse omat tavoitteensa ja yksilötyössä voi olla kaikenlaisia tavoitella, mutta minusta terveyden, nautittavuuden, stressittömyyden ja joustavuuden kombinaatio syömisessä lisää hyvinvointia parhaiten ja siksi siihen suuntaan sihtaan myös yleisviestini joka eri medioissa näkyy.

Herkkujen määrä

Ja tietysti kyse on myös herkkujen määristä, tottakai 4-7 kertaa viikossa on liikaa jos määrät on isoja. Mutta minusta tämä on helppo määrittely ja itse tarkoitan herkkujen kerta-annoksella aina jotain "normiannosta" tai kohtuuannosta: jäätelö on tuutti tai puikko, leivos on leivos, irtokarkit 50-100 g pikkupussi, suklaa on patukka, sipseissä pussista jää seuraavaankin kertaan jotain jne... Entäs jos kohtuus ei riitä? Jos kaikki mitään kotiin kannetaan syödään heti, kun leivotaan kotona niin puoli peltiä menee ennen jäähtymistäkään, jos jokainen pussi/levy mikä avataan menee heti ja jos kerta-annokset liki aina lähtee käsistä niin se kielii syömisen ongelmista jotka pitää korjata. En voi ajatella että jotenkin hyväksyisin ilmiön ajatuksella "mä syön niin paljon että parempi syödä harvoin" koska koko ilmiö juuri kertoo että hyvässä syömisessä on muilla osa-alueilla isoja puutteita jotka rokottavat hyvinvointia monin tavoin. Eli minusta herkuissa pitää aina saada kohtuus opeteltua (jos se on menetetty) - ei hyvinvoinnin kannalta parasta syömistä voi minusta rakentaa jotenkin sellaiselle ajatukselle että herkkuja syö harvoin koska ne lähtevät helposti käsistä. Tai voi, muttei kannata.

Muut elintavat

Ja tietysti kyse on myös muista elintavoista. Jos muu syöminen on huonoa ja liikkuminen olematonta niin 2-3 herkkuja viikossa on jo varmaan liikaa siinä mielessä että sekin tulee näkymään jossakin. Ei paljoa mutta näkyy. Minusta tavoite on joka tapauksessa tavoitella hyvää syömistä ja kohtuullista liikkumista ja sen sivutuotteena syntyy mahdollisuus syödä myös herkkuja ilman ongelmia. En näe mitään järkeä kokonaisuudessa jossa syöminen ja liikkuminen on heikkoa ja ratkaisuksi koettuun paino-ongelmaan tulee herkkujen vältteleminen - siinä on prioriteetit niin puskissa kuin olla ja voi. Eli tietysti muun syömisen kannattaa olla hyvää ja jos ei ole niin opetellaan hiljalleen, herkkujen määrällä sitä syömisen hyvyyttä ei voi säädellä.

Oikeasti kysymys on ajatuksesta

Mutta oikeasti minusta useus on epäolennainen asia - on vain konkreettisempaa puhua syöntikerroista ja määristä vaikka ne minusta väistävät ydinkysymyksen. Olennaista on ajatusmalli. Tunne siitä, että saa syödä herkkuja jos haluaa. Nauttii silloin kun syö niitä. Ei koe jäävänsä paitsi kun jättää syömättä. TÄMÄ on olennaista hyvinvoinnille ja tällä ajatusmallilla herkkuja voi syödä päivittäin tai kerran vuodessa. Tunnen ihmisiä jotka eivät syö herkkuja lainkaan, mutta heillä on silti tämä ajatusmalli - ja ihmisiä jotka syövät päivittäin ja heillä on tämä ajatusmalli. Molemmat ovat minusta ihan yhtä OK. Ja sitten on ihmisiä jotka eivät syö lainkaan tai syövät päivittäin mutta heillä ei ole tätä ajatusmallia - ei hyvä.

Tulen jatkossakin varmasti sanomaan että kohtuumäärä herkkuja 4-7 kertaa viikossa osana muuten hyvää syömistä on ihan OK. Koska siltä se näyttää käytännössä mutta myös siksi että näin haluan osaltani olla luomassa mielikuvaa että niitäkin saa syödä - joka on edellytys tuolle sallivalle ajatukselle. Mutta ei kukaan pysty oikeasti sanomaan mikä on sopiva määrä herkkuja kenellekin - jokaisen pitää itse tutkailla ajatuksiaan ja kokemuksiaan millä tavalla syömisessä voi kaikkein parhaiten.

PS. Tämä blogautus oli jatkumoa Ruoka-addiktio jutulle, jonka aihepiirin tiimoilla törmään usein siihen että herkkujen syömisessä minun ajatellaan pitävän keskeisenä liki päivittäistä herkkujen syömistä. Ja yritän selventää että ihan näin tämä ei ole. Pidän keskeisenä vapautunutta syömisen ajatusta (myös herkuissa) jossa itse syömiskertojen useus on oikeastaan vähän epäolennaista - se että herkkuja saa syödä halutessaan jopa päivittäin ei ole päämäärä vaan ainoastaan keino löytää tuo ajatus.

PPS. Herkkujen määritelmä alla kommenteissa..´

PPS. Gallupin tulokset: Kuinka usein ja miten syöt herkkuja:

(Liki) Päivittäin hyvällä omallatunnolla
  36 (25%)
(Liki) Päivittäin huonolla omallatunnolla
  23 (16%)
Muutamia kertoja viikossa hyvällä omallatunnolla
  37 (25%)
Muutamia kertoja viikossa huonolla omallatunnolla
  24 (16%)
Vielä harvemmin ja hyvällä omallatunnolla
  17 (11%)
Vielä harvemmin ja huonolla omallatunnolla
  6 (4%)

Tuloksista olen iloinen siitä, että on kovin vähän niitä jotka syövät harvoin ja senkin sitten huonolla omallatunnolla. Ja on toki miellyttävää että hyvällä omallatunnolla syöjät vievät voiton. Kolmannes vastaajista syö herkkuja huonolla omallatunnolla - ei yllättävää mutta ei hyvä.

23 kommenttia:

  1. Mitä ovat herkut? Ovatko herkut ainoastaan makeita asioita? Vai lasketaanko herkuiksi myös vasta paistettu liha/kala? Ovatko herkkuja myös kasvistikut tai kaali, suoraan kerästä? Asia on kovasti mielenkiintoinen ja jännittävä, että minkä kukakin herkuksi määrittelee. :)

    -Massu

    VastaaPoista
  2. No siinä ei kauan nokka tohissu :)

    Tiesin nimittäin tämän kommentin tulevan mutta että heti vastapalloon.. En laittanut herkun määrittelyä juttuun kun ihmiset suurinpiirtein ymmärtävät mitä herkuilla tarkoitetaan. Mutta varmuudeksi halutaan aina silti tämä määrittely.
    Mutta laitetaan se nyt tähän ja ehkä lisäilen tekstiinkin vaikken haluaisi.

    Herkku: sokerinen, rasvainen tai suolainen syötävä joka ei sisällä kummemmin mitään ravinteita mutta joka maistuu hyvältä. Karkki, suklaa, leivos, sipsit jne.. Jäätelö alkaa olemaan jo rajatapaus onko herkku vai ei mutta kai se on.

    Hyvät juustot, maukkaat pihvit tai kala, kaali jne joissa on mukana jo ravinteitakin on sitten vain hyvää ruokaa - ehkä jopa herkullista ruokaa mutta ei herkkua.

    Ja tämähän on tietty täysin subjektiivinen eikä edes mitenkään kristallinkirkas jaottelu mutta oikeutan sen sillä, että mitään virallista tai parempaakaan termiä herkku-käsitteelleni ei ole tullut vastaan.

    VastaaPoista
  3. "Herkku: sokerinen, rasvainen tai suolainen syötävä joka ei sisällä kummemmin mitään ravinteita mutta joka maistuu hyvältä."

    Subjektiivinen indeed... Vielä kun joku selittäisi, että kenen idea on kutsua em. tyhjäkkeitä "herkuiksi"?

    No, toisaalta on olemassa kahvia, "kahvia" ja KAHVIAKIN...

    "Olennaista on ajatusmalli. Tunne siitä, että saa syödä herkkuja jos haluaa. Nauttii silloin kun syö niitä. Ei koe jäävänsä paitsi kun jättää syömättä."
    -Tämä on mainio kiteytys!

    VastaaPoista
  4. Tämä "mikä on herkku?" -kysymys on kyllä metka. Esimerkiksi monet tuntuvat mieltävän pizzan kielletyksi, syntiseksi ja epäterveelliseksi herkuksi. Minun mielestäni hyvä, kotitekoinen pizza on kelpo ruokaa.

    *P*

    VastaaPoista
  5. Oma työkokemukseni syömishäiriöiden ja ravitsemukseen liittyvien terveyspulmien parissa on johtanut siihen, että näen herkkuihin suhtautumisen kokonaisvaltaisena olotilana. Ajattelen siis aiheessa täysin samansuuntaisesti, kuin mitä kirjoitat tuossa Prefectan mainitsemassa kiteytyksessä.

    Tunne siitä, että voi valita itse, on ensisijainen pitkäkestoista motivaatiota ohjaava tekijä. Moni haluaa lopulta valita kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin, kunhan syntyy tarpeeksi itsestä lähteviä oivalluksia ja ruokavalion perusta saadaan kuntoon.

    Mielestäni on tärkeintä, että ihmisellä on koko ajan sellainen olo, että hän saa periaatteessa syödä ihan mitä haluaa, mutta samalla voimia kuunnella omaa kehoaan, jotta se mitä haluaa syödä enimmäkseen tuottaa pitkäkestoisempaa nautintoa.

    Itsekin herkuttelen joka päivä (tosin mainitsemastasi määritelmästä poikkeavalla tavalla) enkä luokittele ruokia kielletyiksi tai sallituiksi. Jotenkin vain sellaiset sokeria täyteen pumpatut tuotteet eivät maistu, kun verensokeri pysyy tasaisena säännöllisellä syömisellä ja hyvillä ruokavalinnoilla. Lisäksi jos mistään ei tee kiellettyä, ei tule turhaa "kielletyn hedelmän" -houkutustakaan.

    -Hanna

    VastaaPoista
  6. Hieman offtopic: Minua kiinnostaisi tässä Patrikin rennossa painonhallinnassa se, että onnistuuko tällä "method Patrikilla" ns. kosmeettinen laihdutus? En epäile hetkeäkään, että terveellisessä painossa voi pysyä Patrikin ohjeilla, mutta entäpä meitä naisväkeä riivaavat viimeiset viisi kiloa normaalipainon sisällä? Kun halutaan vain laihtua siksi, että mahdutaan pienempään vaatekokoon, tai pylly näyttää paremmalta tms, mutta mitään "järjellistä" syytä laihduttamiselle ei ole.

    Tai entäpä painoluokkaurheilijat, joiden täytyy tiristää pari kiloa ennen kisoja? Ei taida millään onnistua kovin rennosti.

    *P*

    VastaaPoista
  7. Painoluokkaurheilijoilla - ei onnistu.

    Viimeiset kilotiristykset normaalipainon sisällä - onnistuu, mutta edellyttää että sille annetaan reilusti aikaa ja tämä veteen piirretty raja enimmäkseen hyvän syömisen ja ajoittaisen huonon syömisen kanssa on vielä pykälän normaalia enemmän kallellaan hyvään syömiseen. Sanoisin myös että se tarvitsee liikuntaa mutta sitä tarvitaan aina viimeisten kilojen tiristyksessä. Käytännön kokemuksena rajoittava tekijä tässä on nälänsäätelyn toimivuus - jos ajattelumalli on tosi kontrolloiva eikä pääse löystymään opettelussa riittävästi niin tiristys ei onnistu (koska sieltä tulee liikaa pieniä ylilyöntejä siellä täällä). Ja hyvällä tai selvästi vapautuvalla ajatusmallilla tiristys onnistuu.

    Vaikka korostankin vapautuneisuutta niin joskus tuntuu liikaakin kiinnitetään huomiota tähän "rentouteen" ydinasiana - se kun on vain yksi palikka kokonaisuudessa. Ydinasiahan jossain onnistuneessa pysyvässä tiristyksessä on se, että moni syömisen asia ja muutkin elintavat on tosi hyvässä kunnossa. Ateriarytmi, kasvikset, proteiini, liikunta jne... Jos nuo on kunnossa niin tiristys onnistuu - otti vähän rennommin tai ei. Mutta se on mukavampaa ja todnäk pysyvämpääkin kun ottaa vähän löysemmin.

    VastaaPoista
  8. Kiitos kattavasta vastauksesta. :) Luulen, että rentouteen tulee keskityttyä siksi niin paljon, että se on uutta; tuntuu että jokaisella joskus laihduttaneella (nais)ihmisellä on jokseenkin neuroottinen suhde syömiseen. Naistenlehdet kun ovat opettaneet meidät ajatukseen, että syöminen on jotain, mitä täytyy kontrolloida kaiken aikaa. Hallita.

    Sitten kun vielä keksit uuden ilmaisun tuolle ilkeälle painonHALLINALLE, olet parempi kuin Maija Poppanen. :) Miten olisi Hyvä Elämä (TM)?

    *P*

    VastaaPoista
  9. Sinähän se jo keksit - PainoHALINALLE!!! Kuinka itsensä hyväksyvä nimi!!

    VastaaPoista
  10. Ei voi mitään, mä en kyllä koskaan syö täysin hyvällä omallatunnolla jotakin täysin ravintoköyhää "herkkua", joka juuri ravintoköyhyytensä vuoksi laukaisee ahmimisreaktion herkästi. Onneksi on olemassa myös ravintorikkaita herkullisia syötäviä ja kun ravinto koostuu (vain) niistä, ei oikeasti tee edes mieli mitään pullaa ja muuta huttua - ainakaan paljon ja usein. Ja pelkästään kohteliaisuudesta en epäterveellistä suuhuni pane.

    VastaaPoista
  11. Minä olen oppinut syömään herkkuja joka päivä, kohtuudella. Sallin tämän itselleni hyvällä omallatunnolla, koska syön esimerkillisen terveellisesti ja säännöllisesti muuten, liikun ja nautin herkuista erittäin paljon. Ennen oli päinvastoin, kärvistelin ilman herkkuja monta päivää ja sitten soin kuorma-autollisen kerralla. Ja tämä sitten johti siihen että se kuorma-autollinen tuli syötyä useammin ja useammin, ja paino lähtikin nousuun. Nyt kun tiedän että saan joka päivä vähän, ja voin vaihdella herkkuja päivästä toiseen, niin pysyy mieli hyvänä jatkuvasti. Ja tasainen syöminen pitää nuo kaikki rekkalasti-ajatuksetkin loitolla. Paino pysyy täysin hallinnassa.

    VastaaPoista
  12. Viime kuukausina on ollu yritys pitää karkkipäivä lauantaisin, mutta sitten on tullut syötyä aivan liikaa herkkuja juuri launtaisin, mutta jos sallin herkut joka päivä syön niitä vielä enemmän. Viime aikoina olen miettinyt liian paljon kuinka usein ja kuinka paljon ja jokaisesta suupalasta tulee paha mieli. Myös karkkilakot on ehdotonta no-nota, sillä aina ennen lakkoa ja sen jälkeen tulee syötyä todella paljon herkkuja ja lakon aikana ajattelen herkkuja lakkaamatta joten lakkoja en pidä enää ollenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensin ruokavalio muualla kuntoon. Ateriarytmit, tärkeimmät laatujutut jne.. Vasta sitten kannattaa aloitella uskaliaampaa herkkujen syömistä. Jos sitä aloittelee silloin kun jotain keskeistä on vielä pielessä, niin kyllä se vaan johtaa liikaa lisääntyneeseen herkkujen syöntiin.

      Poista
  13. minä syön herkkuja 1-2 kertaa viikossa ja harrastan 3-5 kertaa viikossa liikuntaa joista kolme kertaa raskaampaa.....herkkuni on pari suklaapötköö kerrallaan tahi joku leivos tai kaksi semmoista jos pikkuisia ovat.....yleensä kahdesti viikossa ja usein OMIA leipomuksia.....onkohan se liikaa? :(

    VastaaPoista
  14. Mielenkiinnolla odotan Sirpa Soinin tutkimustuloksia (http://www.sphr.fi/), koskapa alustavista tuloksista uutisissa löytyi tämmöinen maininta:
    "Pysyvässä painonhallinnassa on kyse pystymisestä. Siitä, että pystyy tekemään päätöksen, ettei syö herkkuja tai että liikkuu enemmän."
    Minä kun tässä olen YRITTÄNYT laittaa ruokavaliota ja liikuntaa kuntoon jo monta vuotta, mutta silti aina vaan tuo liika herkkumässyttely osoittautuu kompastuskiveksi. Tyyliin joulusuklaiden syönti "jää päälle" jne. Huoh. On tää haastellista, kun vaikka kuinka päätän, niin ei tuo pystyminen kovin pitkäaikaista ole! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. lainauksen linkki unohtui:
      http://www.iltasanomat.fi/laihdutus/art-1288574197808.html

      Poista
    2. Tuo on kiva tutkimusaineisto ja ihan mielenkiintoista nähdä sen tuloksia. Mutta ei sieltä valitettavasti löytyne vastausta siihen miten herkut ovat pysyneet kohtuudessa. Tai kiva jos ovat sitä kaivelleet enemmän mutta hiukan epäilen, että asia nousee näin yleistasolla esiin. Tuossahan puhutaan pystyvyyden tunteesta joka onkin tärkeä osa elintapamuutosta.

      Olennaisempaa koko hommassa on se onko se mitä päätät tehdä järkevää ja realistista. Jos se ei ole, niin ei sellaista pystyvyyden tunnetta oikein olekaan mikä siihen riittää.

      Poista
  15. Vielä sama edellinen anonyymi jatkaa, kun tämä aihe on nyt itselle ajankohtainen. Terveyskirjastosta löysin tämmöisen: "Mielihalu alkaa heikkona, mutta yleensä voimistuu nopeasti. Kun mielihalu on voimakas, tuntuu siltä, ettei se lopu ennen kuin olen antanut periksi ja syönyt. On lohdullista tietää, että tämä tunne ei ole totta. Mielihalu katoaa, kunhan vähän sinnittelee. Kyse ei ole pitkästä ajasta, usein muutama minuutti riittää.

    Mielihaluista ei voi koskaan päästä eroon niitä jatkuvasti tyydyttämällä. Päinvastoin, mitä useammin mielihalun tyydyttää, sitä voimakkaammin se seuraavilla kerroilla kiusaa. Toisaalta tiedetään, että mitä useammin mielihalun onnistuu torjumaan, sitä heikompana se tulee uudestaan kunnes lopullisesti häviää."
    http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=pah00008&p_teos=pah&p_osio=&p_selaus=

    Kuulostaa loogiselta ja kuitenkin vähän ristiriitaiselta tuon kanssa, että herkkuja pitää sallia. Aika tasapainottelua tämä. Kun maailma on täynnä kaiken maailman kursseja, mä vissiin tarvisisin personal trainerin opettaan kuinka elää herkkujen kanssa tai ilman tai jotain. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sallivuus ja ajoittainen kieltäytyminen ole kokonaan ristiriidassa - niiden välinen tasapaino pitää vain löytää. Huonoa kieltäytymistä on vaikkapa "mä yritän välttää herkkujen syöntä" joka on totaalinen ja ei jätä juuri tilaa sallivuudelle silloin kun niitä syödään. "Mä syön enimmäkseen fiksua ruokaa ja otan fiksumpia valintoja joskus vaikka tekisi mieli suklaata mutta kyllä mä voin herkkujakin syödä 3-4 kertaa viikossa" puolestaan kuulostaa suht realistiselta tasapainoilulta sallivuuden ja hallinnan välimaastossa. Olennaista sallivuudessa on, että kokee saavansa syödä - ei sallivuus tarkoita, että aina pitää syödä herkkuja kun tekee mieli ja etteikö joskus voisi linjata tekevänsä parempia valintoja.

      Poista
  16. Mää syön herkkuja joka toinen päivä:0 mitenköhän sen sais vähä vähennettyy:-/ kamalaaaaaaaa syön yleensä suklaata eli pari patukkaa tai sitte suklaalevyn:) mutta urheilen silti 5 kertaa viikossa:-). Syönkö mielestäsi liikaa herkkuj??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei joka toinen päivä ole liikaa. Kerta-annos on iso kyllä ja siinä on jotain takana miksi näin on. Tästä blogautuksesta pääsee sen pohdinnassa alkuun:
      http://patrikborg.blogspot.fi/2013/01/kun-herkulle-antaa-pikkusormen-se-vie.html

      Poista
  17. Kommentoin aikas myöhässä, mutta liikun päivittäin: koiranulkoilutusta 1,5-2 h päivässä ja lisäksi kaksi salitreeniä viikossa. Satunnaisesti enemmänkin. Syön mainitsemiasi ''annoksia'' ehkä 2-7 viikossa. Minulla on ollut anoreksia ja vieläkin pelkään, että tuo on liikaa...

    VastaaPoista